Alois Haba - The Complete Piano Works

Fakta Alois Haba on jäänyt 1900-luvun musiikkihistoriaan kokeilijana. Hän opiskeli Wienissä ja Berliinissä Franz Schrekerin johdolla, tutki ei-eurooppalaisen musiikin sävelrakenteen periaatteita ja kehitti oman teoriansa mikrointervallimusiikista. Hänen innostuksensa mikrotonaaliseen musiikkiin kuitenkin kaventi käsitystä hänen luomisestaan pelkästään kokeelliseksi puoleksi, vaikka yli puolet hänen teoksistaan on sävelletty tavallisessa puolisävelasteikossa. Hän itse sanoi yrittäneensä ”löytää tien perinteettömästä koulutuksesta taiteellisesti itsenäiseen luovaan työhön, jossa harmonia ja melodia ovat voimakkaasti muuttuneet, jotta hän saavuttaisi henkilökohtaisen ilmaisutavan Bachista Schumanniin ja edelleen Regeriin johtavaa linjaa seuraten”. Hän saavutti tämän tavoitteen Sonaatissa op. 3, josta Schreker kiitti häntä paljon, kun taas Vitezslav Novák ”alentuvalla huumorilla kutsui sitä ’kolmikätiseksi sonaatiksi’”. Erwin Schulhoff esitti kaksi groteskia kappaletta Berliinissä vuonna 1922 Saten, Casellan ja Stravinskin sävellysten rinnalla, ja erään kriitikon mukaan ”Habán sävellykset tekivät paljon aidomman vaikutuksen kuin suuri osa niitä ympäröivästä musiikista”. Toccatan quasi una fantasia (1931) jälkeen Haba palasi pianomusiikin pariin vielä kerran 40 vuotta myöhemmin elämänsä lopussa Kuudella mielialalla. Wienin ja Gentin opiskelijana pianisti Miroslav Beinhauer keskittyi 1900- ja 2000-luvun musiikkiin. Hän tutustui Habaan tämän kuuden sävelasteen harmonille sävellettyjen teosten kautta (Beinhauer on ainoa tämän Habán luoman soittimen soittaja), ja hän jatkoi opiskelua tutustumalla myös Habán kaikkiin ”tavallisella” pianolla sävellettyihin teoksiin. Nämä teokset ovat vähän tunnettuja ja ansaitsevat huomiota. Habán ”tavallisella” pianolla sävellettyjen teosten ensimmäinen kokonaistallenne. Yllättäen Haba ilman mikrointervalleja.