Antonio Vivaldi - Piccolo Concertos

Fakta Antonio Vivaldi (1678–1741), yksi barokkiajan vaikutusvaltaisimmista säveltäjistä. Venetsialaisena pappina ja viulistina Vivaldi sävelsi satoja konsertteja, jotka venyttivät soitinteknisen taidon rajoja ja hyödynsivät taitavasti väriä ja rytmiä. Hänen monien teostensa joukossa kolme Piccolo-konserttoa – RV443, RV444 ja RV445 – erottuvat harvinaisina ja merkittävinä lisinä tämän pienen mutta ilmaisuvoimaisen soittimen ohjelmistoon. Ne on todennäköisesti kirjoitettu 1720-luvun lopulla tai 1730-luvun alussa, eikä niitä alun perin sävelletty nykyiselle piccololle vaan flautinolle, korkealle huilulle tai poikkihuilulle. Nykyään ne esitetään useimmiten piccololla, jonka läpitunkeva sointi ja ketteryys tekevät teoksista erityisen häikäisevän. Jokainen konsertto noudattaa Vivaldin tyypillistä kolmiosaista nopea–hidas–nopea-rakennetta, mutta tämän kehyksen sisällä hän tutkii sekä teknistä loistoa että lyyristä ilmaisua. RV443, ehkä kolmesta tunnetuin, alkaa eloisalla Allegrolla, joka pursuaa virtuoosisia kulkuja. Sitä seuraa herkkä Largo, jossa piccolon makea sointi asettuu vastakkain orkesterisäestyksen kanssa, ja päätteeksi innostunut Allegro, joka on täynnä rytmistä vauhtia. RV444 on dramaattisempi, sen orkesterikirjoitus on rohkeaa ja solistiset linjat vaativat tarkkuutta ja hengityksen hallintaa. RV445:tä taas ihaillaan sen lyyrisen keskiosan ja kimaltelevan finaalin vuoksi, jossa nopeat asteikot ja arpeggiot tuovat esiin piccolon ketteryyden. Francesco Guggiola soittaa solistina piccololla Teatro alla Scalassa ja Filarmonica della Scalassa Milanossa sekä toimii Accademia della Scalan professorina.