There Is No Memory (LP)

Fakta Armor for Sleep - THERE IS NO MEMORY BIO Kuinka paljon menneisyydestämme kannamme mukanamme nykyhetkeen? Ja kuinka paljon siitä meidän pitäisi (tai ei pitäisi) jättää taakse? Nämä yksinkertaiset mutta syvälliset kysymykset ovat There Is No Memoryn ytimessä. Armor for Sleepin viides täyspitkä levy on New Jerseyn yhtyeen toinen levy edeltäjänsä, vuonna 2022 ilmestyneen The Rain Museumin, jälkeen, 15 vuoden odotuksen jälkeen. Sen kappaleet pakottavat kuuntelijan kyseenalaistamaan oman olemassaolonsa luonteen ja sen, mikä tekee meistä juuri sellaisia ihmisiä kuin olemme. Syy on se, että juuri sitä Ben Jorgensen teki levyä kirjoittaessaan. The Rain Museum syntyi keskellä Armor for Sleepin laulajan kahdeksan vuoden avioliiton hajoamista ja sitä seurannutta avioeroa, mutta sen maailma oli fiktiivisempi ja vertauskuvallisempi. Verrattuna siihen There Is No Memory on paljon konkreettisempi, tiukemmin todellisessa maailmassa kiinni ja lähempänä luuta. ”Kun elät läpi traumaattisen kokemuksen”, hän sanoo, ”ja olet todella veden alla sellaisessa tapahtumassa, on hyvin vaikeaa nähdä mitään muuta kuin sitä yhtä asiaa, joka kuluttaa kaikki elämäsi osa-alueet. The Rain Museum kirjoitettiin heti sen jälkeen, kun olin käynyt läpi tämän hullun elämäntapahtuman. Tätä levyä varten olen nyt vedenpinnan yläpuolella, ja minulla on laajempi näkökulma. Olen arvioinut koko elämääni, ja niinpä huomasin ajattelevani ja kirjoittavani muistojen oudosta kokemuksesta sekä siitä vallasta, jonka ne käyttävät kaikkiin puoliin siitä, kuka olen.” Jos tuo lausunto ei paljasta, mistä on kyse, paljastaa sen yksikin kuuntelukerta tätä levyä. There Is No Memory on itse asiassa täynnä sitä: se on albumi, joka on täynnä eläneitä elämiä, menneisyyden muistoja, sitä mikä kerran oli ja nyt on poissa, sekä aukkoa, jonka muistot siitä mitä oli jättävät jälkeensä. Jorgensen on hyvin tietoinen nimen ironiasta, mutta se on tarkoituksellinen osa levyn kerrontaa. Hän tiesi haluavansa tehdä albumin muistoista, ja kun hän teki kappaleista demoja kotonaan, tapahtui jotain, joka tuntui ellei aivan kohtalolta, niin ainakin siltä, että se liittyi siihen, mistä hän kirjoitti. Tekemällä niin monta demoa hän koetteli tietokoneensa rajoja, ja lopulta hän vei sen liian pitkälle.