Bart Davenport - Game Preserve (LP, Värivinyyli, Limited Edition, Keltainen)

Fakta Viime parin vuoden aikana länsirannikon singer-songwriterit ovat kokeneet renessanssin. Los Angelesissa asuvat nuoret, kuten Drugdealer ja Sylvie, ovat herättäneet huomiota lämpimillä ja rauhallisilla levyillä, jotka soundiltaan muistuttavat 70-luvun alkua. Useimmat tämän uuden mutta vanhan soundin faneista eivät tiedä, että Bart Davenport tutki samaa sonisia maisemaa jo aiemmin. Hänen nyt 20 vuotta vanha albuminsa Game Preserve ansaitsee kiitollisen uuden yleisön, kun se julkaistaan vinyylillä ensimmäistä kertaa. Vuonna 2000 Bay Arean troubadour Bart Davenport ja useita muita muusikoita palkattiin Seattlen suuryrityksen palvelukseen työskentelemään algoritmiin perustuvan musiikin vastaavuus- ja hakukoneen parissa. Se näytti alkavan lupaavalta uralta. Vuoden kuluttua projekti kuitenkin haudattiin. Bart ja hänen kollegansa irtisanottiin hyvällä erorahalla... 12. syyskuuta 2001. Muusikon elämä ei ollut ainoa, joka muuttui, myös maailma muuttui. Sen sijaan että hän olisi tuhlannut rahat lomaan tai uuteen autoon, Bart tiesi, että hänen oli tehtävä levy. Kunnollinen albumi, jolla olisi merkitystä. Takaisin Oaklandissa hän astui Wally Sound Studioon, jossa ääniteknikkona toimi entinen Kinetics-bändikaveri Jon Erickson ja joukko lahjakkaita paikallisia muusikoita. ”Game Preserven kanssa”, Bart selittää, ”Jon ja minä halusimme todella iskeä kunnolla. Halusin hyödyntää vanhojen bändieni ihmisiä, kuten Loved Onesin rumpali John Kentiä. Kutsuin myös uudempia indie-pop-ystäviäni Call & Responsesta sekä nuoren Nedelle Torrisin. The Moore Brothersin harmonialaulu oli myös Game Preservella olennainen osa.” Sekä Erickson että Davenport muistelevat lämmöllä kasvaneensa kodeissa, joissa The Carpentersin, Joni Mitchellin ja The Eaglesin musiikki säesti nuoruutta. 2000-luvun alkuun mennessä he olivat valmiita palaamaan niin sanottuun ”Laurel Canyon” -soundiin. ”Ostin käytettyjä kasetteja pihakirppiksiltä ja soitin niitä autossa. ’Ladies Of The Canyon’ Jonilta ja Jackson Brownen ensimmäinen albumi pyörivät paljon soittolistoilla. Jon Erickson oli vakavissaan syventymässä Steely-Mac-Doobie-yacht-rock-soundiin. Tietty määrä lapsuuden nostalgiaa vei monet meistä takaisin tuohon 70-luvun osaan. Olin flirttaillut klassisen soft-rockin kanssa ensimmäisellä albumillani, mutta se levy oli esteettisesti melko hajanainen. Halusin seuraavasta olevan keskittyneempi. Jon ja minä teimme joitakin perussääntöjä: ei sähkökitaroita (paitsi kappaleessa ’Bar-Code Trees’). Ei syntetisaattoreita. Tärkeintä on, että kaikissa kappaleissa on tiivis, erittäin kuollut ja läheltä mikrofonoitu rumpusoundi. Tällaisten rajoitusten asettaminen sessioille antaa levylle tietyn laadun. ’Game Preservessa’ kyse on enimmäkseen tiukoista rummuista, akustisista soittimista ja analogisesta tuotannosta. Nauhoitukseen käytimme 24-raitaista, kaksitummaista nauhakonetta, minkä jälkeen miksaukset ajettiin analogisen pöydän kautta suoraan neljännestuuman masternauhalle.” Vaikka albumin soniset paletti on vahvasti juurtunut vuoteen 1970, Davenportin sävellystyö kattaa laajan kirjon tunnelmia ja pohdintoja. Kappaleen ’Sweetest Game’ puoliflamencomainen intro, kappaleen ’Nowhere Left To Go’ synkkä Wurlitzer ja kappaleen ’Intertwine’ 12-kielinen hohde kertovat yhdessä tarinaa nuoresta rakkaudesta, menetetystä viattomuudesta ja lunastuksesta, ylittäen matkan varrella rajoja ja merta. Vuonna 2003 perheyrityksenä toimivalla oaklandilaisella Antenna Farm -levy-yhtiöllä julkaistu, erittäin analogisesti kuulostava Game Preserve oli alun perin saatavilla vain digitaalisissa formaateissa, CD mukaan lukien. Myöhemmin kopioita painoivat levy-yhtiöt Saksassa ja Espanjassa. Espanja oli yksi maa, jossa albumi todella menestyi, ja se toi Bart Davenportille pienen mutta uskollisen fanikunnan, joka on yhä hänelle mieluisa. Kaksi Euroopan-kiertuetta Kings of Conveniencen esiintyjänä auttoi myös saamaan jalansijaa mantereella. Yhdysvalloissa Davenport ja hänen toinen albuminsa jäivät kuitenkin melko vähälle huomiolle. Vähäinen markkinointi jätti levyn vaille näkyvyyttä, mutta niille musiikinystäville, jotka sen kuulivat, albumi on epäilemättä yksi aikakautensa klassikoista, ansaiten paljon enemmän. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin se saa vihdoin vinyylidebyyttinsä. ”Itse ajattelen, että se kestää hyvin”, sanoo Bart albumista kaksi vuosikymmentä myöhemmin. ”Ajatuksena oli tehdä jotain, joka olisi kunnianosoitus 60-luvun lopun ja 70-luvun alun länsirannikon popille, mutta toivottavasti myös ajatonta. Vuosien kuluttua kuulen sen juuri sellaisena. Se oli värikäs ja lyhyt jakso elämässäni, joka tuntui joskus kestävän ikuisesti. Löysin ilon työskentelystä kunnollisessa studiossa täydellisen hahmojoukon kanssa. Olen yhä hyvin läheisissä väleissä kaikkien näiden ihmisten kanssa, ja soitan yhä musiikkia monien heidän kanssaan.” Kappalelista A1. Sweetest Game (3:12) A2. The Saviors (2:35) A3. Bar-Code Trees (4:54) A4. Euphoria or Everyone on Earth is So Beautiful, Even You (3:42) A5. Summer in Her Hair (4:02) A6. Sideways Findways (2:48) B1. When You're Sad (3:39) B2. Porcelain Frog (0:50) B3. My Brother Woody (2:33) B4. Nowhere Let to Go (3:33) B5. Tee (2:26) B6. Intertwine (2:58)