Benedetto Marcello - 6 Cantate Per Soprano E Continuo

Fakta Venetsian Marciana-kirjastossa, Napolin konservatorion kirjastossa ja Hampurin valtion- ja yliopistokirjastossa säilyneet kuusi kantaattia, jotka muodostavat tämän maailmanensiesityksen, sävelsi Benedetto Marcello 1700-luvun alkupuolella. Ne ovat siis nuoruudentöitä, ja niiden sävellystavan omaperäisyys on kiinnostavaa. Se auttaa ymmärtämään, miksi säveltäjää arvostettiin niin suuresti eläessään – hänestä jopa puhuttiin "musiikin prinssinä" – ja miksi hänet muistettiin myöhemminkin. Hän onnistui yhdistämään omaa herkkyyttään perinteestä omaksuttuihin oppeihin ja elämän aikana kertyneisiin kulttuurisiin vaikutteisiin. Näiden teosten sävellysrakenne noudattaa perinteistä recitatiivien ja aarioiden vuorottelua. Teokset ovat vähemmän tunnettuja kuin hänen konserttonsa ja teatteriteoksensa. Tämä ei kuitenkaan estä säveltäjää kokeilemasta uudenlaisia ratkaisuja, erityisesti äänen käsittelyssä. Marcellon tyylille on tyypillistä tietty taipumus outouteen: hän käyttää harmonioita, jotka voivat kuulostaa "vieraantuneilta", yllättäviä modulaatioita, kromatiikkaa, lisätty kuudes -sointuja ja pienennetyn kvartin melodista intervallia. Joissakin kohdissa hän jopa näyttää ennakoivan 1700-luvun puolivälin ja lopun ”subliimiksi” teoretisoitua tyyliä.