Blousons Noirs - Blousons Noirs 1961-1962 (LP)

Fakta Lopullinen todistus teinien raivosta ja rock 'n' rollin hengestä, nämä kahdeksan Les Blousons Noirsin (Mustat takit) kappaletta ovat olennaisia, kun halutaan ymmärtää, mitä rock on ja mitä sen pitäisi aina olla: päättäväistä, alkukantaista ja villiä. Bordeaux'sta kotoisin olevat Les Blousons Noirs näyttävät ostaneen soittimensa äänitysession aamuna. Laulaja laulaa väärässä tahdissa, rumpali on kiihkeä ja kitaristi täysin hukassa. Les Blousons Noirsilta ei mitään jää pidättelemättä. Heidän innostuksensa ja huolettomuutensa on sellaista, että kappaleet ovat ihastuttavan riehakkaita. Heidän kaksi epätavallisen omaperäistä EP-levyään julkaistiin vuonna 1961 (Special Rock) ja 1962 (Special Twist) Guilain-levymerkillä. Ranskalaisena bändinä he päättivät luonnollisesti tulkita ranskalaisia rock-klassikoita ... ja tekivät niistä innostuneesti murskaa. Näin valokeilaan nousivat Les Chaussettes Noires (Mustat sukat), Les Chats Sauvages (Villit kissat) sekä kaksi Johnny Hallydayn kappaletta. Ainoa alkuperäiskappale oli ”Les Fous Du Twist” (Twistin hullut), jonka kirjoitti heidän nuori tuottajansa Claude Ghislain. Tiedoksi, heidän ”Eddy Soit Bon” (Eddy on hyvä) oli alun perin Chuck Berryn ”Johnny B Good”. Se, että molempien EP-levyjen kansikuvana on sama kuva, vahvistaa tunnetta täydellisestä turhuudesta ja ”ei kiinnosta paskan vertaa” -asenteesta, jota rock 'n' roll usein omaksuu. Les Blousons Noirs olivat ranskalaisen punkin ja DIY-skenen edelläkävijöitä. Muistetaan, että vasta vuonna 1964 Hasil Adkins julkaisi ”She Said” -kappaleensa, vuonna 1965 perulaiset Los Saicos julkaisivat ”Demolicion”-kappaleensa ja vuonna 1966 Legendary Stardust Cowboy toimitti tappavan ”Paralysed”-kappaleensa. The Shaggs ja heidän myöhäinen Philosophy Of The World vuodelta 1969 saapuivat peliin liian myöhään. Kultti-yhtyeeksi Les Blousons Noirsin olisi tarvinnut vain pysyä anonyymina. Yritykset selvittää näiden rock 'n' rollareiden henkilöllisyys olivat turhia. Ainoa tieto Les Blousons Noirsin henkilöllisyydestä tulee Marc Liozonilta (club des années 60 -fanzinen päätoimittaja), joka löysi kopion toisesta EP-levystä, omistettuna eräälle Minielle. Tämän perusteella yhtye koostui soolokitaristi Clodista, rytmikitaristi Jo:sta, rumpali Didistä ja laulaja Samysta – mukava porukka! Lyhyesti: ei tunnettuja henkilöllisyyksiä, ei keikkoja, ei kuvia, kaksi hullua EP-levyä tyhjästä.