The Blue Stones - Metro

Fakta THE BLUE STONES: Istut metrovaunun kuluneelle istuimelle, joka tuskin pysyy kasassa. Seinät ovat graffitien peitossa, ja niiden yllä vilkkuvat bioniikkaparannuksia ja synteettisiä päivityksiä mainostavat mainokset. Kaiuttimesta rätisee mekaaninen ääni: "Seuraava pysäkki on... sinun pieni, typerä ja arvoton elämäsi." Tämä on Metro, synkkä ja karhea matka kapinan, kaksijakoisuuden ja itsensä löytämisen läpi, ja The Blue Stonesin rohkein albumi tähän mennessä. The Blue Stones on perustettu yliopistoaikoina. Laulaja ja kitaristi Tarek Jafar ja rumpali Justin Tessier loivat yhtyeen rajoja tuntematonta vapautta ihannoiden. Yhtye eteni pienten kaupunkien baareista keikkailemaan kuuluisissa paikoissa, kuten The Troubadourissa Los Angelesissa, Electric Ballroomissa Lontoossa ja The Danforth Music Hallissa Torontossa. Matkan varrella yhtye on kerännyt yli 300 miljoonaa striimausta, kolme JUNO-ehdokkuutta ja radiohittejä, kuten "Shakin' Off the Rust", joka nousi kärkeen Kanadan rock-listoilla ja saavutti sijan 5 Yhdysvaltain Mainstream Rock -listalla. METRO on yhtyeen neljäs täyspitkä LP. Se vie tuon ajattelutavan vielä pidemmälle. Albumin päähenkilö etenee dystopisella metrolla ja kohtaa tummemman puolensa, joka on personoitu hahmoksi. Hahmo kuvaa hänen piilossa olevaa tarvettaan aitouteen. "Metro on metafora konfliktille, jonka me kaikki kohtaamme", Tarek sanoo. "Kyse on yhteiskunnan odotusten ja omien itsekkäiden halujen tasapainottamisesta." Kaiuttimen ääni on kolkko ja etäinen. Siitä tulee päähenkilön sisäinen kriitikko, yhteiskunnallisen paineen ruumiillistuma, joka tuntuu vieraalta mutta josta ei pääse pakoon. Kappaleet kuten "Your Master" ja "Kill Box" hehkuvat murisevaa uhmaa. Ne yhdistävät raa'an, vääristyneen kitarasoinnin huolettomaan energiaan. Jafarille uusi baritonikitara tuo albumille rennon, keinuvan ja raskaan sointiväriä. Tämä kuuluu esimerkiksi kappaleessa "Come Apart", jossa raskas riffi yhdistyy kauniin yksinkertaisuuteen ja töksähteleviin, iskeviin rumpuihin, joissa on swing-groove. Tämä yhdistelmä on The Blue Stonesille ominainen. Kertosäkeen avausrivit, "Woke up with a headache // Don't know how I'm gonna work today", tarjoavat koskettavan näkökulman nykypäivän jatkuvasti verkossa olevaan maailmaan. Sitten on "Happy Cry", kathartinen ja raakaa tunnetta täynnä oleva hetki. Livenä lattialta tallennettu energia ja korkealle nousevat laulut purskahtavat riemukkaaseen vapautumiseen ja kiteyttävät uuden alun ja kasvun ilon. The Blue Stonesin sointi, joka sekoittaa rockia, bluesia, hip-hopia ja poppia, on aina erottanut yhtyeen muista. Yhtye viihtyy kontrastien ja hallitun kaaoksen parissa, sekä levyllä että hengästyttävissä livekeikoissa. "Olemme aina halunneet, että musiikkimme voimaannuttaa ihmisiä", Justin sanoo. "Tämä levy kertoo siitä, että yhdistyt uudelleen omaan aitouteesi, siihen osaan itsestäsi, joka on haudattu muiden odotusten alle." METRO-albumilla The Blue Stones tarjoaa suodattamattomimman ja anteeksipyytämättömimmän työnsä tähän mennessä. Astu kyytiin. Seuraava pysäkki on se, mitä sinä siitä teet.