Browbeats - Wither Wing (LP, Värivinyyli, Remasteroitu, Limited Edition, Punainen)

Fakta Browbeats ei ole yhtye, mutta nimi tarjoaa kätevän lähtökohdan kahden kristillisen musiikin parhaan albumin esittelyyn. Ei ole selvää, kuinka läheisesti kaksi levyä liittyvät toisiinsa (ensimmäinen on itse asiassa merkitty nimellä Brow Beat, kaksi sanaa), paitsi että samat artistit, erityisesti Michael Knott ja Gene Eugene, osallistuvat tuotantoon ja kappaleiden kirjoittamiseen. 1990-luvun lopulla Michael Knott, joka oli kirjoittanut enemmän hyviä kappaleita kuin pystyi koskaan äänittämään omissa projekteissaan (Aunt Bettys, LSU, Bomb Bay Babies), kokosi kaikkien tähtien studiobändin tukemaan eri laulajia muutaman kappaleen äänityksissä. Se on jossain määrin kuin oma tribuuttialbumi, mutta useimmat kappaleet olivat uusia, ja monet niistä kaipasivat toisenlaista ääntä ja tyyliä kuin mitä Knott itse olisi antanut niille. Tuloksena on levy, joka kuulostaa kokoelmalta, mutta jossa on enemmän sisäistä yhtenäisyyttä kuin tällaisilla projekteilla yleensä. Lisäksi useimpia näistä kappaleista ei löydy mistään muualta. Toinen albumi, Wither Wing, poikkeaa debyytin raskaasta elämäntunnelmasta olemalla paljon iloisempi, rokkaavampi ja riemukkaan leikkisä. Ainoa poikkeus on nimikappale, hidas Beatles-henkinen laulu, jonka laulaa Everett (Prayer Chain/Violet Burning) ja jota Eugenen retron pehmeät, tunteikkaat koskettimet kantavat. Albumi alkaa kappaleella ”Stonergirl”, jonka laulaa (tai räppää) Ted Cookerly yhtyeestä EDL, ja alussa on Daxin hip-hop-intro. Kappale kuulostaa sellaiselta, mitä Knottilta ei ole aiemmin kuultu. Se voisi vedota P.O.D.- ja Limp Bizkit -tyylin ystäviin, mutta yllättää kuulijan tällä albumilla. ”Getting Normal” on Aunt Bettys -kappale (levyltä Ford Supersonic), joka on tehty uudelleen Scott Silletan laulamana, hänet tunnetaan yhtyeistä PlankEye ja Fanmail. Gene Eugene laulaa kappaleen ”Out of Time”, jonka Knott kirjoitti, mutta joka kuulostaa nyt pitkään kadoksissa olleelta Adam Again -outtakelta. Aunt Bettysin riehakkaasta ”Rikki Racerista” kuullaan kaksi versiota: toinen Knottin itsensä laulamana ja toinen tuntemattoman naislaulajan. Terry Taylor laulaa kaksi kappaletta. ”Happy Old Man”, jonka hän kirjoitti yhdessä Knottin kanssa, muistuttaa Daniel Amosin kultakautta, jolloin he äänittivät Maranathalle kappaleita kuten ”Ain't Gonna Fight It” ja ”Father's Arms”. ”Just Wanna Be with You” on upea hidas rokkikappale, jonka soittaa ja laulaa yksi kristillisen musiikin parhaista kitaristeista, Jason Martin yhtyeestä Starflyer 59. ”Herb's Garage” on yksi Knottin parhaista balladeista. Sen laulaa tässä anonyymi vierailija, joka kuulostaa David Lowerylta yhtyeestä Cracker, mutta on todennäköisesti Knott itse. Sitten, uuden rokkaavan version ”Tattoosta” jälkeen, joka edustaa yhtä LSU:n parhaista äänitetyistä hetkistä, Wayne Everett yhtyeestä The Prayer Chain laulaa albumin päättävän nimikappaleen, upean lastenlaulun. Kaikilla esiintyjillä on niin vahva tyyli, että he voivat tuoda omat persoonansa näihin kappaleisiin ja miellyttää omia faneitaan. Silti Knottin musiikillinen sydän sykkii koko projektin läpi. Molemmat albumit paljastavat kristillisen vaihtoehtorockin maallisen puolen. Ensimmäisen tunnelma on kuitenkin vakava ja hiljaisen hengellinen. Toinen on enemmän juhlalevy, iloisella ja leikkisällä otteella ja tuskin lainkaan uskonnollisuutta. Retroactive Recordsin vuoden 2024 uusintapainos tulee punaisella vinyylillä, vinyylille masteroinut Rob Colwell, ja mukana on 12x12-tuuman sanoituslehtinen. Rajoitettu 200 kappaleeseen.