Bruch / Birkelund / Westergaard - Trio Miniaturen 18 & 24 (CD)

Fakta Sveitsiläissäveltäjä Paul Juonin neljä ”Miniatyyriä” paljastavat selvästi hänen venäläisen lapsuutensa. Musiikki on melodista, ja sen luonteet viittaavat selvästi Tšaikovskiin ja Stravinskiin. Juonin omaperäinen tyyli kuuluu silti heti. Max Bruch oli seitsemänkymmentäkaksivuotias, kun hän sävelsi ”Kahdeksan kappaletta” poikansa Max Felixin kunniaksi. Teos on laaja ja monipuolinen, ja se tiivistyy vähitellen rauhallisesta heräämisestä monimutkaiseen riemuun. ”Kahdeksan kappaletta” saa valonsa Bruchin lyyrisyydestä, eivätkä ne ole lainkaan vaikuttuneita aikalaisista, kuten Schoenbergista, Stravinskista ja Bartókista. Musiikki on intensiivistä ja syvällistä: läheinen vuorovaikutus ja ilmaisu tasapainottuvat intohimon, Sturm und Drangin ja hiljaisen hienostuneisuuden kanssa. Tämä on todellinen myöromanttisen säveltäjän teos, sadan vuoden takaa. Friedrich Wilhelm Voightin ”Nocturne” on jyrkässä vastakohdassa niiden lukuisten marssien kanssa, joita hän sävelsi korkea-arvoisena sotilasmuusikkona. ”Nocturne” on viehättävä kappale, jossa on sekä salonkimusiikin että oopperalavan piirteitä; mukana on jopa lyhyt rekitatiivi. Koko osan ajan äänet kietoutuvat yhteen läheisessä dialogissa, vaihdellen yksinkertaisten melodioiden ja mahtipontisen draaman välillä.