Bryan Doherty - The Orphans & Poe

Fakta Muutos. Covid-19-pandemian aikana, kun maailma pysähtyi ja monet ihmiset menettivät henkensä tai muuttuivat peruuttamattomasti, minä koin merkittävän muutoksen. Sitoutuminen raittiuteen vapautti uusia luovia voimia. Maailman uusi normaali, jossa oli hiljaisuutta ja sisäistä tarkastelua, sai minut palaamaan musiikkikasvatukseni muodollisempaan haaraan: täysin nuotinnettuun akustiseen musiikkiin. Irtautuneena jazzin ja popin uran rytmipohjista ja lead-lehdistä upposin jälleen partituureihin ja musiikkikirjallisuuteen. Uusi, jännittävä vapauden tunne täytti minut inspiraatiolla. Löysin kärsivällisyyden lähteen ja sitä seuraavan ymmärryksen ja tulin pakkomielteiseksi muodosta. Keskittyneenä ja lyijykynä kädessä kirjoitin väsymättä aamunkoitosta iltaan. Kun puhuin tästä uudesta intohimostani yhden elämäni suurimman tukijan, isäni, kanssa, hän sanoi minun kuulostavan siltä, että olin "nähnyt valon" – merkittävä käänne aikana, joka muutoin oli meille kaikille vaikea. Musiikista... Jousikvartetto nro 1 "The Orphans" (2023). Ajatus jousikvartetin kirjoittamisesta alkoi vainota minua, sillä tämä pyhitetty muoto voi tuntua pelottavalta. Alun perin hedelmättömältä tuntuneen työn jälkeen asetin tämän tavoitteen sivuun ja tartuin toiseen musiikkiin. Sitten eräänä päivänä Chicagon metsäalueella kävellessäni mieleeni nousi sävelmä, josta myöhemmin kehittyi lupaava perusosa jousikvartetille. Epäonnistuneesta yrityksestä toiseen osaan huolimatta itseluottamukseni kasvoi, ja jälleen luonnosta inspiroituneena kirjoitin osat I, II ja III, joista perusosa oli nyt IV. Juuri kun luulin koko teoksen valmistuneen, minulle tuli inspiraatio toiseen, lyhyempään, eloisampaan ja yhtenäisempään osaan, ja vielä ulkona! Intuitiotani seuraten hylkäsin kokonaan alkusiemenen, tämän jousikvartetin emon, neljän sen jälkeläisen tieltä. Prosessi oli arvaamaton. Kolme Poe-katkelmaa (2022). Kirjoittaessani ensimmäistä oopperaani, The Bells of Fortunatoa, joka on sovitettu Edgar Allan Poen novellista The Cask of Amontillado, jäin lumoutuneena Poen kirjoitukseen. Löysin hänen tarinoistaan lisää hetkiä, jotka olivat täynnä elämää ja kauneutta ja näyttivät olevan erinomaisia tilaisuuksia lauluille. Päädyin pitämään tauon Fortunaton parissa ja työstämään lauluja, joista tuli Three Poe Excerpts. "Even as it Was" syntyi ensimmäisenä, ja sitä seurasi "A Feeling for Which I Have No Name". Molemmat syntyivät melko helposti ja suurella ilolla, mutta kahteen en ollut tyytyväinen. Vaikka epäilin aluksi "To the Right and Left" -kappaletta, jonka musiikista tuli lopulta osa kokonaisuutta, jokin sai minut pysymään linjalla, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ajattelin, että kolme laulua kaipasivat jonkinlaista johdantoa, ja mieleeni tuli kuva kädestä, joka avaa suuren kirjan, kuten vanhojen satuelokuvien alussa. Tästä syntyivät alkusanat ja jälkisanat. The Thousand Injuries (2023). Eräs aiemmasta teoksestani, fantasia nimeltä Outside Motion in Stillness, antoi minulle idean kokeilla oopperaa. Luin monia näytelmiä, runoja ja tarinoita, kunnes löysin oikean. Uskon, että Edgar Allan Poen The Cask of Amontillado -novellista on tehty ainakin pari oopperaa, mutta se ei estänyt minua kirjoittamasta omaa sovitustani, The Bells of Fortunatoa. Karnevaalikohtaus sopi täydellisesti musiikkiin, joka oli jo muhimassa mielessäni. Poen kirjoitus on ihanan tiivistä ja havainnollista, ja huomasin olevani niin kiinnostunut, että loppu musiikki syntyi ilman suurempaa epäröintiä. Musiikillisen johdannon jälkeen, jossa kuoro laulaa "nemo me impune lacesset" ("kukaan ei kohtele minua rankaisematta"), tapaamme päähenkilömme Montresorin, jota esittää sopraano ja joka laulaa oopperan ainoan aarian. "The Thousand Injuries" kertoo meille hänen halveksunnastaan oikeuksiinsa tottunutta Fortunatoa kohtaan. Muusikot ja studio... En voi ylistää tämän albumin muusikoita tarpeeksi. Jokaisen yksilön omistautuminen hienoon esitykseen kuuluu joka hetkessä. Olen todella kunnioitettu, että olen saanut tehdä tämän teidän kaikkien kanssa. Haluan ilmaista syvimmän kiitollisuuteni Doylelle siitä, että hän kokosi tämän unelmajousikvartetin tuomaan "The Orphans" eloon niin hienostuneesti ja vakuuttavasti. Kiitos Steve'lle SHIRK-studiosta kovasta työstä, jatkuvasta mahtavuudesta ja ammattimaisesta ilmapiiristä, jota hän jatkuvasti tarjoaa. Erityiskiitos Matt Reedille, Stu Mindemanille, Margaret Caseylle ja Tom Palmerille. Kaikki rakkauteni Alille ja Raylle. Muistolle Tom Doherty. Lepää rauhassa, Thos.