Bryan's Magic Tears - 4 Am (LP)

Fakta LP-versio. Sisältää latauskoodin. Muistatko ne homehtuneet amerikkalaiset bändit tuntemattomilta Midwestin levy-yhtiöiltä, jotka 1990-luvun puolivälissä tarjoilivat kertosäkeitä, jotka olisivat saaneet Smashing Pumpkinsin kateelliseksi, ja sähkön historian surkeimmalla soundilla? Ehkä et. No, Bryan's Magic Tears olisi voinut olla yksi heistä. Benjamin Dupontin (Dame Blanche) neljä vuotta sitten käynnistämä projekti, jonka riveissä on La Secte Du Futurin ja Marietan nykyisiä ja entisiä jäseniä, on todellakin kaikkea tähän lokeroon tarvittavaa: myrkyllisiä melodioita, kitaroita, jotka heilahtelevat piiskaniskujen ja hyväilyjen välillä, haamumaisia sointiväriä ja mutkikas nimi, joka viittaa johonkin epäselvään pariisilaiseen happokauppiaaseen. Mutta odota: tämä ei ole turha tyylillinen harjoitus, jonka ovat koonneet lahjakkaat nuoret, jotka haaveilevat ajasta, jonka he missasivat, eikä surullinen uusvanhan kokoontuminen vanhoilta harmaapäiltä, jotka eivät vieläkään ole päässeet yli 40 täyttämisestä. Jos Bryan's Magic Tearsin kuunteleminen tuo mieleen 90-luvun, se ei johdu soundista vaan mielentilasta, joka oli ominainen tuolle ajalle ja juuri tuolle nuoruuden hetkelle. Silloin viimeiset Berliinin muurin kaatumisen herättämät illuusiot haalistuivat hitaasti, ja ensimmäisen Persianlahden sodan tummat pilvet kasautuivat. Tämä huoleton, kyllästynyt suru kuvastuu täydellisesti Gregg Arakin elokuvissa tai Sebadohin, Beat Happeningin ja Nirvanan kappaleissa, tai jopa Lou Reedin ”Romeo Had Juliet” -kappaleen kuuluisassa lauseessa: ”It's hard to give a shit these days”. Tämä mielentila säilyy puhtaana, ehjänä ja kirkkaana Bryan's Magic Tearsin musiikissa, vapaana asenteesta ja kyynisyydestä, ja se palvelee hullun hienoja kappaleita, joilla bändi teki ensimmäisen albuminsa (2016). Ja sen löytää nyt uudelleen, entistäkin voimakkaampana ja tarkempana 4 AM -levyllä, joka on kokoelma hullun hyviä biisejä: ”Ghetto Blaster”, ”CEO”, ”Changes”. Koko albumi voitaisiin itse asiassa mainita. Levy on tehty niille kirkkaille ja viileille kevätpäiville, jolloin kaikki yhtäkkiä näyttää valoisammalta, selkeämmältä ja intensiivisemmältä. Ilmeinen, horjumaton, kuutamoinen, romanttinen, ylimielinen, flegmaattinen ja pettynyt levy. Lyhyesti sanottuna levy, joka saa toivomaan olevansa taas 18-vuotias.