Butterfly Child - Onomatopoeia (CD)

Fakta Dell'Orso Records julkaisee uudelleen Butterfly Childin esikoisalbumin Onomatopoeian, joka ilmestyi alun perin vuonna 1993. Vuoden 1993 kesän alussa Rough Trade julkaisi Onomatopoeian, Belfastissa syntyneen Joe Cassidyn Butterfly Child -projektin ensimmäisen albumin. Cassidy nousi ensimmäisen kerran yleisön tietoisuuteen unipop-legendojen A. R. Kanen H. ark! -levy-yhtiöllä ilmestyneiden kahden EP:n herättämän lehdistöhuomion myötä. Hänen mukaansa tuli myös räjähdysmäinen ensimmäinen BBC:n John Peel Session ja Britannian-kiertue The Sundaysin tukena. Cassidy äänitti Onomatopoeian muutamassa viikossa pitkäaikaisen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Gary McKendryn avustamana. McKendry soittaa nykyisin maineikkaassa Papa Sprainissa. He käyttivät iloisesti niukkaa budjettia, joka tuntui miljoonan dollarin ennakolta. Cassidy ja McKendry ostivat 8-raitaisen nauhurin, halvan rumpukoneen, vielä halvemman kaikuyksikön, käytetyn syntetisaattorin ja kasan teetä. Sitten he aloittivat albumin äänitykset klassisella irlantilaisella huolettomalla asenteella ja itseluottamuksella. Cassidy muisteli: ”Olen aina ajatellut, että vaikka meillä ei silloin ollut paljon äänilaitteita tai soittimia, aina oli mahdollista tehdä jotain todella erityistä rajoituksista huolimatta. Itse asiassa äärimmäiset rajoitukset auttoivat usein saamaan irti kaiken yksinäisestä syntetisaattorista tai siitä yhdestä huonosta rumpukoneesta, jonka tomien äänet olivat typeriä. Rakastan sitä, että esimerkiksi ’Our Lady Mississipp’ on albumilla kuin lastentarhan jazz-versio. Kun teimme toisen Peel Sessionin kuusi kuukautta myöhemmin, minulla oli kitarassa Pendle, bassossa James Harris ja upea rumpali (Richie Thomas Dif Jucista, Moosesta, The Jesus And Mary Chainista ja This Mortal Coilista). Vihdoin pääsimme toteuttamaan, miltä kyseisen kappaleen aikuisversio voisi kuulostaa.” Onomatopoeian viehätys, joka pitää paikkansa lähes 25 vuoden jälkeenkin, on sen lapsenomainen ja ajaton laatu. Se ei kuulosta mistään omasta ajastaan. Se on ainutlaatuinen ja kaunis kokoelma ”melkein lauluja”, jotka kukoistavat yhtenä kokonaisuutena. Ne kehottavat kuuntelijaa syventymään, eksymään sanoitusten eetteriin ja antamaan musiikin hiljaa jylistää ympärillä.