Carlos Guastavino - Guitar Works

Fakta Argentiinalaisen klassisen musiikin keskeisen hahmon kitaramusiikkia, jossa kansallisia melodioita ja tansseja yhdistyy eurooppalaisiin muotoihin ikivihreää vetoavuutta tuottavalla tavalla. Carlos Guastavino (1912–2000) tuli kansainvälisesti tunnetuksi sodan jälkeen laulusarjoillaan ja omalle soittimelleen, pianolle, kirjoittamillaan teoksilla. Niissä hänen argentiinalainen identiteettinsä ja kotimaansa kulttuuri taittuivat eurooppalaisen klassisen musiikin ilmaisukeinojen kautta. Guastavino ei liittynyt modernismin virtaan, joka kulki amerikkalaisten aikalaistensa teoksissa, Coplandista ja Carterista Yhdysvalloissa Chávezin ja Revueltasin kautta Meksikoon ja aina brasilialaisiin säveltäjiin kuten Claudio Santoroon asti. Hän kuului silti omaan aikaansa ja puhui siitä musiikillaan. Vuosina 1967–1973 säveltämänsä kolme kitarasonaattia ilmentävät sonaattimuotoa sekä yksittäisten osien kehityksessä että laajemmissa, kolmiosaisissa kokonaisrakenteissa. Ensimmäinen sonaatti on omistettu veljelle Jose Amadeolle, joka soitti kitaraa harrastajana ja innoitti Carlosta kirjoittamaan soittimelle. Jose Amadeo kuoli itsemurhan sonaatin työstämisen aikana, ja sen keskiosa on elegia hänen muistolleen. Toinen sonaatti on tunnelmaltaan romanttisempi ja hyödyntää kotoperäisiä rytmejä, kuten zampaa, sekä jazzahtavia harmonioita. Kolmas palaa zampaan, mutta työstetymmässä muodossa. Sen keskiosa on savuinen milonga, jonka tunnelma muistuttaa enemmän Astor Piazzollan tangoja. Leonardo Palacios asettaa sonaatit kontekstiinsa viiden lyhyen, alun perin pianolle sävelletyn kappaleen sovituksilla: Apegado a mi, Vidala del Secadal, Santa Fe para llorar, Guastavinon Cantos Populares -sarjan seitsemäs osa ja lopuksi Bailecito (Pieni tanssi), joka teki hänestä maailmanlaajuisesti tunnetun. Uruguaylaisena kitaristina, jolla on vuosikymmenten kokemus esiintyjänä ja opettajana, Palacios tuo Guastavinon musiikkiin sekä teknistä hienostuneisuutta että idiomaattista herkkyyttä. Hän on myös kirjoittanut tämän albumin vihkosen tekstin, joka antaa kuuntelijalle korvaamattoman käsityksen säveltäjän paikasta hänen maailmassaan.