Charles Villiers Stanford - Te Deum & Elegiac Ode

Fakta Kun Stanford oli saanut Norfolkin ja Norwichin festivaalilta tilauksen kuoroteokselle vuonna 1884, hän oli 32-vuotiaana jo alkanut vakiinnuttaa asemansa yhtenä Britannian johtavista säveltäjistä. Elegiac Ode oli kuitenkin hänen ensimmäinen kypsä askeleensa suurten brittiläisten kuorofestivaalien maailmaan. Osa Elegiac Odesta oli itse asiassa luonnosteltu jo kolme vuotta aiemmin, vuonna 1881, mutta Norwichin tilauksen saavuttua Stanford ilmeisesti tarttui tilaisuuteen ja viimeisteli teoksen kokonaisuudessaan heinäkuussa 1884. Sanat on otettu Whitmanin elegiasta ”When lilacs in the dooryard bloom'd”, joka kirjoitettiin presidentti Lincolnin murhan jälkeen vuonna 1865. Teksti oli myös se, jota Stanfordin oppilas Holst myöhemmin käytti Ode to Death -teoksessaan, joka syntyi sodan jälkeen vuonna 1919. Stanford jakoi hautajaisvirren seitsemän säkeistöä neljään osaan ja loi näin neljäliikkeisen rakenteen, joka muistuttaa enemmän kuorosinfoniaa. Laajat ja teemallisesti sukulaiset kuoroliikkeet kehystävät kaksi lyhyempää sisäosaa. Stanfordin laaja Te Deum op. 66 esitettiin ensimmäisen kerran Leedsin festivaalilla 6. lokakuuta 1898. Sen kunnianhimoiset ja loistokkaat mittasuhteet oli selvästi tarkoitettu kunnianosoitukseksi kuningatar Victorian valtaistuimelle nousun kuusikymmenvuotispäivälle, ja samalla se oli kunnianosoitus Leedsin 350-äänisen, täyteläisen ja hyvin koulutetun kuoron. Te Deumin erityispiirre on suuri osa sen kuoroilmaisusta. Teos on dramaattinen, mutta sen merkittävin piirre on kuoron rooli ja ne runsaat, täyteläiset soinnit, joita Stanford sai irti Leedsin ääniden loistokkaasta "soittimesta". © Jeremy Dibble