Chris D / Poison Fang Society - Courtroom Wedding

Fakta Courtroom Wedding, punk-rock-legenda ja laulaja-lauluntekijä Chris D:n uuden yhtyeen Poison Fang Societyn rääkkyvä uusi albumi, seuraa In the Red Recordsilta julkaistuja kahta laajaa albumia, bändinjohtajan Divine Horsemenin Hot Rise of an Ice Cream Phoenix (2021) ja Bitter End to a Sweet Night (2022). Tiivis, säästeliäs kahdeksan kappaleen kokonaisuus syntyi useista kappaleista, jotka kirjoitettiin heti COVID-pandemian aiheuttaman lukitusajan jälkeen ja jotka alun perin suunniteltiin kolmannelle Divine Horsemen -levylle. Bändin toisen laulajan Julie Christensenin mahdollisuudet äänittää Los Angelesissa aiheuttivat kuitenkin logistisia ongelmia, ja tämä johti uuden, menneisyyteen juurtuneen soolokokoonpanon syntyyn. Poison Fang Societyn kitaristi Larry Schemel, joka on viimeksi soittanut Death Valley Girlsissä, ja Tucsonista kotoisin oleva rumpali Johnny Ray ovat molemmat kokeneita Flesh Eatersin vuoden 1999 albumilla Ashes of Time kuullun kahdeksanhenkisen kokoonpanon jäseniä. Heihin liittyy basisti-koskettajakitaristi Sharif Dumani, joka myös äänitti kokoelman ja tuotti sen yhdessä Chris D:n kanssa. Studioon tuomansa kappaleet kuvastavat Chrisin tyylin muutosta: ”Yritin todella kirjoittaa perinteisempiä kappaleita, mutta en tehdä niistä kovin anonyymejä. Kahdella viimeisellä albumilla, Divine Horsemen -albumeilla, oli paljon enemmän pilkottua materiaalia. Tällä levyllä kirjoitin silti sanoituksiin pilkottua tekstiä, mutta en niin paljon. Kappaleen ’Cellars to Weep’ sanoitukset olivat vahvasti vaikuttuneita Bob Dylanin kappaleista, kuten ’Subterranean Homesick Blues’ tai ’Highway 61 Revisited’, vaikka kappale ei kuulosta niiltä. Halusin säilyttää sellaisen surrealistisen huumorin, jota Bob Dylanilla on – ne mielettömät fraasit, jotka saavat merkityksen, kun ne kaikki yhdistetään.” Kappaleet saavat innoituksensa yhtä erilaisista aiheista, aseita heiluttavasta MAGA-parista, joka osoitti aseillaan Black Lives Matter -mielenosoittajia (”Goddamn Thieving Shame”), 1950-luvun pulp-pokkareiden viettelevistä kansitekstin lauseista (”Sex Kitten”). Courtroom Wedding tarjoaa notkean ja voimakkaan soundin, joka muistuttaa Don Kirkin aikakauden Flesh Eatersin terävää hyökkäystä ja Chrisin toisen soololevyn (nimellä Stone by Stone), vuoden 1989 I Pass for Humanin, raskasta tunnelmaa. Kuten tämän punk-mestarin parhaimmat teokset, se hehkuu sähköistä ja kiusaantunutta välittömyyttä. ”Courtroom Wedding kuulostaa elävämmältä kuin Divine Horsemen -levyt”, Chris sanoo, ”ja mielestäni se on hyvä asia.”