Chris D / Poison Fang Society - Courtroom Wedding

Fakta Courtroom Wedding, punkin rock -legenda Chris D.:n uuden yhtyeen Poison Fang Societyn raivokas uusi albumi, seuraa In the Red Recordsin julkaisemia kahta laajaa albumia bändinjohtajan Divine Horsemenilta: Hot Rise of an Ice Cream Phoenix (2021) ja Bitter End to a Sweet Night (2022). Tiivis, säästeliäs kahdeksan kappaleen kokonaisuus syntyi useista lauluista, jotka kirjoitettiin heti COVID-pandemian sulkutilan jälkeen ja jotka oli alun perin tarkoitettu kolmannen Divine Horsemen -levyn materiaaliksi. Yhtyeen toisen laulajan Julie Christensenin mahdollisuudet äänittää Los Angelesissa aiheuttivat kuitenkin logistisia ongelmia, ja tästä syntyi uusi soolokokoonpano, joka nojaa menneeseen. Poison Fang Societyn kitaristi Larry Schemel, viimeksi Death Valley Girlsistä, ja Tucsonista kotoisin oleva rumpali Johnny Ray ovat molemmat kokeneita Flesh Eatersin vuoden 1999 albumilla Ashes of Time kuullun kahdeksanhenkisen kokoonpanon jäseniä. Heitä täydentää basisti-kosketinsoittaja-kitaristi Sharif Dumani, joka myös äänitti kokoelman ja tuotti sen yhdessä Chris D.:n kanssa. Studioon tuomissaan kappaleissa Chris heijastaa tyylimuutosta: ”Yritin todella kirjoittaa perinteisempiä kappaleita, mutta en halunnut niiden kuulostavan anonyymeiltä. Kahdella viimeisellä albumilla, Divine Horsemenin levyillä, oli paljon enemmän leikattua materiaalia. Tällä levyllä tein yhä jonkin verran leikkaamista sanoituksiin, mutta en yhtä paljon. ’Cellars to Weep’-kappaleen sanoitukset olivat vahvasti vaikuttuneita Bob Dylanin kappaleista, kuten ’Subterranean Homesick Blues’ tai ’Highway 61 Revisited’, vaikka kappale ei kuulosta niiltä. Halusin säilyttää sen surrealistisen huumorin, jota Bob Dylanilla on, ne hölmöiltä kuulostavat ilmaisut, jotka saavat merkityksen, kun ne asetetaan yhteen.” Kappaleet saavat aiheensa niinkin erilaisista asioista kuin aseita heiluttavasta MAGA-parista, joka osoitti aseillaan Black Lives Matter -mielenosoittajia (”Goddamn Thieving Shame”), ja 1950-luvun pokkareiden röyhkeistä houkuttelulauseista (”Sex Kitten”). Courtroom Wedding saa aikaan ketterän ja voimakkaan soundin, joka muistuttaa Don Kirkin aikakauden Flesh Eatersin terävää hyökkäystä sekä Chrisin toisen soololevyn (nimellä Stone by Stone), vuoden 1989 I Pass for Humanin, raskasta tunnelmaa. Kuten tämän punkin mestarin parhaat työt, se on sähköinen ja kiihkeä välittömyydessään. ”Courtroom Wedding kuulostaa elävämmältä kuin Divine Horsemen -levyt”, Chris sanoo, ”ja mielestäni se on hyvä asia.”