Dahl Kjos Hearne - Recorder Sonatas (CD)

Fakta Georg Philipp Telemann (1681–1767) saavutti mainetta suurella osalla Eurooppaa elinaikanaan kevyen ja sekoitetun tyylinsä ansiosta. Vuonna 1726 oppinut runoilija Christian Friedrich Weichmann (1698–1770) vertasi häntä Venetsian, Rooman, Pariisin ja Lontoon suurimpiin muusikoihin (Poesieder Nieder-Sachsen, osa 3), ja hänen mainehtinsa kasvoi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1740 vaikutusvaltainen musiikkikirjoittaja Johann Mattheson väitti teoksessaan Grundlage einer Ehrenpforte, että Telemann oli jopa ohittanut aikakauden kaksi edelläkävijää, Lullyn (ranskalainen tyyli) ja Corellin (italialainen tyyli). Värikäs soitinkäyttö on Telemannin tuotannon piirre, ja sitä kuulee erityisesti hänen kantaateissaan, oopperoissaan ja orkesterisarjoissaan sekä omaperäisissä kokoonpanoissaan, kuten Neljälle viululle ilman orkesteria sävelletyissä konserteissa. Toinen tyypillinen piirre hänen työssään, ja sellainen, joka vetoaa vahvasti muusikoihin kuten Caroline Eidsten Dahliin, on hänen kykynsä säveltää soittimille sopivalla tavalla. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä omaelämäkerrallisten tekstiensä mukaan hän soitti lapsena cembaloa, lauttaa, viulua ja fagottia, ja myöhemmin hän oppi perustaidot oboella, poikkihuilulla, viola da gamballa, kontrabassolla ja pasuunalla. Tämä on upea esitys, jossa Caroline Eidsten Dahl soittaa huilua, Kate Hearne barokkisellon ja Christian Kjos cembaloa.