Davidson Ethan Daniel - Cordelia

Fakta Ethan Daniel Davidsonin kolmastoista studioalbumi vie kokenutta laulaja-lauluntekijää uudelle luovalle alueelle samalla, kun hän jatkaa sitä lumoavaa ja ihmeellistä polkua, jonka hänen diskografiansa on tähän asti piirtänyt. Cordelia on yhtä rehevä ja syvästi koettu kuin Davidsonin musiikki on koskaan ollut. Kantrivaikutteinen balladeeraus ja koristelematon bluegrass-blues säestävät tämän kokeneen tekijän filosofisia pohdintoja menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Cordelia seuraa vuoden 2022 albumia Stranger, joka merkitsi samanaikaisesti päätöstä ja uutta alkua yli kymmenen vuoden hedelmällisen yhteistyön jälkeen kokeellisen rockin legendojen His Name Is Alivenin Warren Defeverin kanssa. Davidson jatkaa yhteistyötä Defeverin kanssa myös tulevissa projekteissa. ”Minun oli aika aloittaa alusta monien uusien ihmisten kanssa”, hän selittää. Joskus kuitenkin tarvitaan hetkeksi vaihtelua maisemiin. Davidsonilla oli käsissään joukko kappaleita, jotka olivat pääosin peräisin koronan aikaisesta lauluntekojaksosta. Kosketteleva ”Your Old Key” oli luotu jo yli kymmenen vuotta sitten. Hän otti yhteyttä tuottaja David Katznelsoniin ja kysyi ideoita siitä, kenen kanssa kannattaisi työskennellä. Katznelson suositteli North Mississippi Allstarsin etumiestä Luther Dickinsonia täydelliseksi yhteistuottajaksi hänen rinnalleen. Davidson suuntasi etelään tavatakseen North Mississippi Allstarsin etumiehen ja muovatakseen niistä seitsemästä kappaleesta Cordelian, levyn, joka poikkeaa Strangerin synkistä sävyistä. Sen soundiin vaikutti Davidsonin rakkaus legendaarisen Fat Possum -levy-yhtiön 1990-luvulla julkaisemiin raakoihin blues-levyihin. ”Olen aina pitänyt tuosta kukkulamaan punk-bluesista”, hän kertoo. ”En itse tee sellaista musiikkia, mutta se on aina vaikuttanut minuun vahvasti. Tiesin, että Luther osaisi tulkita nämä kappaleet ja koota niiden ympärille hyvän bändin.” Davidsonin ja Dickinsonin lisäksi Cordeliaa soittavat basisti Byron House, joka on tehnyt yhteistyötä Emmylou Harrisin kanssa, rumpali Marco Giovino (Robert Plant, John Cale) sekä monisoittaja Rayfield ”Ray Ray” Holloman, joka soittaa levyllä pedal steel -kitaraa ja pianoa. ”Ray Ray tulee niin sanotusta pyhän steel-kitaran perinteestä, joka on pieni mustien kirkkojen kulttuuri, jossa pedal steel -kitara on pääsoitin jumalanpalveluksessa”, Davidson selittää. ”Koska olen juutalainen, synagogassa ei tietenkään ole paljon pedal steel -kitaraa. Olen kuitenkin aina pitänyt tämän tyyppisestä musiikista, ja Ray Ray todella herätti nämä kappaleet henkiin.” Cordelia kuulostaa tukevalta ja perusteellisen eläytyneeltä, joten tavallinen kuuntelija saattaa yllättyä kuullessaan, että Davidson ja bändi nauhoittivat nämä kappaleet yhteensä kolmessa päivässä. ”Pidän siitä, että työskentelen melko nopeasti”, hän sanoo. ”Olen tehnyt levyjä Detroitissa niin pitkään, että oli hienoa saada tuoreempi lähestymistapa, varsinkin Mississippissä, josta suuri osa musiikistani on lähtöisin. Koko levyn tekeminen tapahtui todella nopeasti. Nopea työskentely auttaa minua säilyttämään suhteeni kappaleisiin. Haluan päästä studioon, tehdä levyn mahdollisimman nopeasti ja saattaa sen sitten maailmalle.” Kuten Davidsonin arvostetussa tuotannossa yleensä, hänen sanoituksensa ovat keskiössä myös Cordeliassa. Ne ilmaisevat hänen omaa, tarkkaan määriteltyä maailmankatsomustaan, johon ovat vaikuttaneet juutalainen uskonto sekä buddhalaisuuden opit. Erityisesti tämä näkyy kimaltelevassa avausraidassa ”I Know My Rider Knows My Name”. ”En ole muusikko, vaan esiintyvä filosofi”, hän sanoo. ”Musiikki on sanoitusten kuljetusväline, jolla yritän purkaa sisälläni tapahtuvaa. Tämä on osa psykoterapiatyötäni: yritän löytää itsestäni pimeitä paikkoja ja ymmärtää, mitä niissä tapahtuu.” Albumin nimi on saanut vaikutteita Shakespearen klassisesta tragediasta Kuningas Lear, jossa esiintyvästä nimihenkilön tyttärestä Davidson löytää henkilökohtaisen sukulaissielun. ”Adoptioisäni oli loistava mies, mutta elämänsä loppupuolella, kun hänen terveytensä heikkeni, hänen ympärilleen kerääntyi paljon imartelijoita”, hän muistelee. ”Tunsin olevani Cordelia, sillä en ollut hänen lähellään rahan takia. Olin lapsi, jonka hän otti luokseen ja hoiti, ja rakastin häntä siitä.” Cordelian hurmaavan toiseksi viimeisen raidan ”Along in the Wind and the Rain” kertosäe lainaa näytelmän narrin laulamaa laulua. Tämän peilauksen kautta Davidson pohtii omia matkojaan ihmisenä elämänsä kokemusten keskellä. ”Olen yhä tällä hullulla matkalla selvittämässä, mitä sisälläni tapahtuu, kuka olen ja miten saan täydellistettyä itseni”, hän selittää. Muualla, ensimmäisen singlen ”Gasoline” ylellisen pedal steel -soiton päällä, Davidson tutkii lauluntekoalueita, joille on astunut hyvin harva ennen häntä. ”Mietin, mistä kappaleesta ei ole vielä tehty kappaletta? Kukaan ei ole kirjoittanut laulua ammattimaisesta tuhopolttajasta, joka pääsee vankilasta ja yhdistyy uudelleen vanhan rakkautensa kanssa. Tämä on kantrikappale, jota emme ole vielä kuulleet. Koska olen itsekin nyt keski-ikäinen, pystyn samaistumaan ajatukseen: jos sinulla on vielä tulta, minulla on bensaa, ja voisimme elvyttää tämän romanssin ja polttaa pari rakennusta matkan varrella.” Ainutlaatuinen näkökulma varmasti, ja se heijastaa paitsi Cordeliaa myös Davidsonin koko uraa tähän asti. Hän on ollut ikuisessa etsinnässä niin itsensä kuin muiden kanssa yhteisen kokemisen löytämiseksi. ”Kirjoitan nämä kappaleet, koska haluan tavata ihmisiä ja luoda todellisia suhteita”, hän selittää. ”Haluan löytää ihmisiä, joiden kanssa jaan yhteisen kielen. Siinä minua kiinnostaa tehdä työtä, ja jos musiikki on keino siihen, sen takia jatkan sitä.”