Davidson Ethan Daniel - Cordelia

Fakta Ethan Daniel Davidsonin kolmastoista studioalbumi vie kokenutta laulaja-lauluntekijää uusille luomisalueille ja jatkaa samalla sitä lumoavaa ja ihmeellistä tietä, jonka hänen diskografiansa on tähän asti piirtänyt. Cordelia on yhtä runsas ja syvästi koettu kuin Davidsonin musiikki koskaan, ja maalaismaiset balladit sekä koristelematon blues säestävät tämän kiertävän muusikon filosofisia pohdiskeluja menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Cordelia seuraa vuoden 2022 albumia Stranger, joka oli sekä päätös että uusi alku yli kymmenen vuoden hedelmällisen yhteistyön jälkeen kokeellisen rockin legendojen His Name Is Alive -yhtyeen Warren Defeverin kanssa. Davidson jatkaa yhteistyötä Defeverin kanssa myös tulevissa projekteissa. ”Minun piti jo aloittaa alusta uusien ihmisten kanssa”, hän selittää. Joskus muutos on kuitenkin tarpeen, ja niinpä Davidsonilla oli kasa kappaleita, jotka olivat pääosin peräisin COVID-ajan lauluntekojaksolta. Kipeä ”Your Old Key” on säveltämisen alkuperältään yli kymmenen vuoden takaa. Hän otti yhteyttä tuottaja David Katznelsoniin ja kysyi ideoita siitä, kenen kanssa kannattaisi työskennellä. Katznelson suositteli North Mississippi Allstarsin etumiestä Luther Dickinsonia täydelliseksi yhtyeeksi Katznelsonin rinnalle. Davidson matkusti etelään tavatakseen North Mississippi Allstarsin etumiehen ja muotoillakseen seitsemän kappaletta, joista tuli Cordelia. Kokoelma kääntyy jyrkästi pois Strangerin synkistä sävyistä, ja sen soundiin vaikutti Davidsonin rakkaus raakoihin blues-levyihin, joita legendaarinen Fat Possum -levy-yhtiö julkaisi 1990-luvulla. ”Olen aina pitänyt tuosta kukkulamaan punk-bluesista”, hän kertoo. ”Se ei ole sellaista musiikkia, jota itse teen, mutta se on aina vaikuttanut minuun, ja tiesin, että Luther osaisi tulkita nämä kappaleet ja koota hyvän bändin.” Davidsonin ja Dickinsonin lisäksi Cordeliaa soittivat basisti ja Emmylou Harrisin yhteistyökumppani Byron House, rumpali Marco Giovino (Robert Plant, John Cale) sekä monitaiturit Rayfield ”Ray Ray” Holloman, joka soitti levyllä pedal steel -kitaraa ja pianoa. ”Ray Ray tuli niin sanotusta sacred steel -perinteestä, joka on pieni mustien kirkkojen kulttuuri, jossa pedal steel -kitara on pääsoitin jumalanpalveluksissa”, Davidson selittää. ”Koska olen juutalainen, synagogassa ei tietenkään ole paljon pedal steel -kitaraa, mutta olen aina pitänyt tämäntyyppisestä musiikista, ja Ray Ray todella herätti nämä kappaleet henkiin.” Cordelia kuulostaa tukevalta ja perusteellisen eläytyneeltä, joten tavallinen kuuntelija voi yllättyä kuullessaan, että Davidson ja bändi nauhoittivat kappaleet yhteensä kolmessa päivässä. ”Haluan työskennellä melko nopeasti”, hän sanoo. ”Olen tehnyt levyjä Detroitissa niin kauan, että oli hienoa saada tuoreempi lähestymistapa, varsinkin Mississippissä, josta suuri osa musiikistani on peräisin. Koko tapa, jolla tämä levy tehtiin, oli todella nopea. Nopea työskentely antaa minulle mahdollisuuden säilyttää suhteeni kappaleisiin. Haluan päästä studioon, tehdä levyn mahdollisimman nopeasti ja saattaa sen sitten ulos.” Kuten Davidsonin arvostetussa tuotannossa yleensäkin, hänen lyriikkansa on Cordeliassa etusijalla. Se ilmaisee hänen omaa, tarkkaa maailmankatsomustaan, johon vaikuttavat juutalainen uskonto sekä buddhalaisuuden periaatteet, mikä näkyy erityisesti kimaltelevassa avausraidassa ”I Know My Rider Knows My Name”. ”En ole muusikko, olen esiintyvä filosofi”, hän sanoo. ”Musiikki on väline, jolla yritän purkaa sitä, mitä minussa tapahtuu. Tämä on osa psykoterapeuttista työtäni: etsin pimeitä paikkoja itsestäni ja yritän ymmärtää, mitä niissä tapahtuu.” Albumin nimi on saanut inspiraationsa Shakespearen klassisesta tragediasta Kuningas Lear, jonka nimirooliin kuuluva tytär Cordelia tuntuu Davidsonista henkilökohtaisesti läheiseltä. ”Adoptioisäni oli hyvä ihminen, mutta elämänsä loppupuolella, kun hänen terveytensä heikkeni, hänen ympärillään oli paljon imartelijoita”, hän muistelee. ”Tunsin olevani Cordelia, koska en ollut hänen lähellään hänen rahojensa takia. Olin se lapsi, jonka hän otti luokseen ja huolehti, ja rakastin häntä siitä.” Cordelian hurmaavan toiseksi viimeisen raidan ”Along in the Wind and the Rain” kertosäe lainaa laulun, jonka näytelmän narri laulaa. Tässä peilautumisessa Davidson pohtii omaa matkaansa ihmisenä elämänsä kokemusten keskellä. ”Olen edelleen tällä hullulla matkalla selvittämässä, mitä minussa tapahtuu, kuka olen ja miten saan itseni täysin valmiiksi”, hän selittää. Muualla, ensimmäisen singlen ”Gasoline” ylellisen pedal steel -soiton päällä, Davidson tutkii lauluntekoalaa, jolla on ennen häntä kulkenut vain harva: ”Ajattelin, mikä on laulu, jota ei ole vielä kirjoitettu? Kukaan ei ole kirjoittanut laulua uransa tehneestä tuhopolttajasta, joka pääsee vankilasta ja palaa yhteyteen vanhan rakkautensa kanssa. Se on kantrikappale, jota emme ole vielä kuulleet. Ja koska olen itsekin nyt keski-ikäinen, pystyn samaistumaan ajatukseen: jos sinulla on vielä tulta, minulla on bensaa, ja voisimme yhä sytyttää tämän romanssin uudelleen ja polttaa matkan varrella muutaman rakennuksen.” Ainutlaatuinen näkökulma, varmasti, ja se heijastaa paitsi Cordeliaa myös Davidsonin koko uraa tähän asti. Ura on vienyt häntä loputtomalle etsinnälle itsensä ja myös muiden ihmisten yhteisöllisyyden parissa. ”Kirjoitan nämä laulut, koska haluan tavata ihmisiä ja luoda todellisia ihmissuhteita”, hän selittää. ”Haluan löytää ihmisiä, joiden kanssa jaan yhteisen kielen. Siitä olen kiinnostunut, ja jos musiikki on keino siihen, niin siksi jatkan sen tekemistä.”