Dino Spiluttini - Heaven (LP)

Fakta Heaven on nykyaikaista kirkkomusiikkia. Albumin keskeinen aihe on kuolema, ja sen konsepti sai alkunsa, kun Dino Spiluttini löysi äitinsä valmistelut omaa kuolemaansa ja hänen kuolemaansa varten. Hän saapui äidin kotiin vuonna 2015, ja äiti johdatti hänet paikalliseen kirkkoon. Siellä hän näytti kaksi viereistä paikkaa, jotka hän oli varannut heidän uurnilleen. Heavenin kappaleet muodostavat yhdessä samanlaisen henkilökohtaisen ja ennakoivan pohdinnan kuolemasta. Osittain samassa kirkossa tehtyihin urkutallenteisiin perustuva albumi hyödyntää usein Arvo Pärtin tintinnabuli-sävellystapaa. Pyhät mielleyhtymät sopivat albumin teemalliseen logiikkaan, ja menetelmä sopii Spiluttinille myös siksi, että hän pyrkii raskaista ja dynaamisista osuuksista huolimatta minimoimaan sävelkielen monimutkaisuuden. Hänen tunnusomaiset kiristävä basso, levottoman epäsäännöllinen rytmitys ja rosoinen vääristymä palaavat. Nyt ne yhdistyvät padeihin, harppuihin, värisevään urkumusiikkiin ja nouseviin kuoroihin. Heavenin raidannimet herättävät voimakkaita tunnekonflikteja, erityisesti ruumiillisuuden kokemuksista nousevia. Touch isolation on termi myrkyllisestä maskuliinisesta stigmasta, joka kohdistuu miesten väliseen platoonisen kosketuksen välttelyyn. Jos albumilla, joka paneutuu kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään, on tällainen viittaus, herää kysymys siitä, pitääkö Spiluttini Heavenissa mahdollisena minkäänlaista kosketusta, saati platonista sellaista. Nimi ”Flesh Angel” ehkä vastaa siihen. Kuten ”Body at War” ja ”Weakened Centurion” -kappaleissa, tällainen nimi asettaa musiikin levottomuuden jatkuvaan kamppailuun ruumiin hyväksymisen kanssa. Samaan aikaan ”Rainbow Bridge” muistuttaa 1980-luvun proosarunoelmasta, joka lupaa iankaikkisen jälleennäkemisen kuolemassa menetettyjen rakkaiden lemmikkien kanssa. Kontekstissaan nämä eri vihjeet vaikuttavat tavoittavan kaipaavan pohdinnan siitä, että ruumiita, kokemusten solmukohtia, ei hylätä kuolemassa, vaan ne saavuttavat päinvastoin täydellisyyden tilan. Heaven liikkuu dramaattisten ja jatkuvasti muuttuvien tunnelmakuvien välillä. Kirkkomusiikkina se ei sisällä todellista yhteisöllistä osallistumista eikä uskollisuutta virsitekstille. Sen sijaan se joutuu käsittelemään kieltämistä ja iankaikkisuutta luotettavina uhkina sukupolvien ja tilojen välisille etäisyyksille, ruumiillisen olemisen henkilökohtaisille kamppailuille ja myöhäismodernin identiteetin ahdistuneelle, ylivirittyneelle hakemiselle. (Edward Trethowan) Kansikuvat ja taitto: Dino Spiluttini. Äänitys, tuotanto ja miksaus: Dino Spiluttini. Masterointi: Rashad Becker.