Dire Straits - Communique (2LP, 180 grammaa, Limited Edition)

Fakta Tarkkuustasoinen yksityiskohtaisuus, syvyys, äänikuvan laajuus, tasapaino ja läsnäolo: Communique ei ole koskaan kuulostanut paremmalta kuin Mobile Fidelityn 180 gramman 45 RPM 2LP-versiossa. Mark Knopflerin hypnoottiset sävyt, tarkat linjat ja kirkkaat äänenvärit yhdistyvät vetoavaan tarinankerrontaan ja tiukkaan rytmiikkaan: jokainen kappale on esimerkki hillityestä virtuoosisuudesta. Dire Straitsin Communiquen esitykset ovat niin sujuvia ja vaivattomia, että niitä kritisoitiin aluksi siitä, että ne toistivat yhtyeen läpimurtodebyytin kaavaa. Aika kuitenkin muuttaa näkökulmia ja paljastaa totuuden. Yli 35 vuotta alkuperäisen julkaisun kesäkuusta 1979 Communique ansaitsee paikkansa yhtyeen aliarvostettuna levynä: yhdeksän raidan kokonaisuus, jossa on vetoavaa tarinankerrontaa, rentoa tunnelmaa ja harhaanjohtavan yksinkertaista otetta. Mobile Fidelity on masteroinut levyn alkuperäisiltä masternauhoilta ja painanut sen RTI:llä. Tämä 180 gramman 45 RPM 2LP-sarja nostaa Dire Straitsin toisen albumin vielä korkeammalle tasolle. Levy nauhoitettiin Bahamalla Muscle Shoalsin veteraanien Barry Beckettin ja Jerry Wexlerin toimesta, ja kappaleet hyötyvät rennosta lähestymistavasta, joka saa kitaristi-laulaja Mark Knopflerin ja hänen bändinsä loistavan soiton kuulostamaan vielä sujuvammalta. Erityisesti tämä keräilijöiden 45 RPM -versio tuo esiin tämän: leveämmät urat mahdollistavat enemmän yksityiskohtia ja syvempää musiikillista ymmärrystä. Knopflerin hypnoottiset kitarasävyt ja harkitut laulut tuntuvat olevan aivan edessäsi, keskellä laajoja äänikenttiä ja syvän mustia taustoja. Yksityiskohdat, kuvan muodostuminen ja läsnäolo ovat tasoa, joka liitetään parhaisiin audiofiilisiin äänityksiin. Harva LP tarjoaa yhtä puhtaita ja tarkkoja sävyjä. Mobile Fidelityn levy tuo myös selkeästi esiin Knopflerin lähes täydelliset monimutkaiset linjat sekä bändikavereiden samanhenkisen säestyksen. Basso ja rummut kuuluvat kokonaisina, eläväisinä ja tasapainoisina, ja niillä on tukevuus, jota tältä aikakaudelta harvoin kuulee. Communique ei todellakaan ole koskaan kuulostanut paremmalta. Audiofiilinen äänenlaatu merkitsee tietenkin vähän, jos taiteellinen sisältö puuttuu. On sanomattakin selvää, että Dire Straitsin teknistä täydellisyyttä ja luovaa eleganssia on läpi levyn. Knopflerin taipumus piirtää kyynisiä henkilöhahmoja kehittyy edelleen tunnelmallisissa kappaleissa, kuten ”Where Do You Think You're Going” ja ”News”, kun taas Wexlerin läsnäolo studiossa varmistaa, että rytmit pysyvät erityisen tiukkoina. Yhtyeen hillityt bluesit ja soiseva, eteläistyylinen groove tekevät jokaisesta kappaleesta harjoituksen hillitystä virtuoosisuudesta. Kieltäytyen liioittelusta magneettiset kappaleet, kuten ”Lady Writer” ja ”Angel of Mercy”, kulkevat hienon rajan vihjailun ja painottamisen välillä. Yhtye osoittaa hallinnan, virtuoosisuuden ja melodisuuden yhdistelmän, joka palauttaa mieleen rock 'n' rollin klassisen kauden ja osoittaa samalla tietä eteenpäin. Tarvitsetko kiistatonta todistetta Dire Straitsin sävellystaidosta? Käynnistä tämän painoksen päättävä ”Follow Me Home” ja anna itsesi eksyä hiljaisuuteen, jota kappaleen ympäröivät lempeä aallonkohina ja sirkkojen sirinä luovat. Taivaallista.