Eddie Spaghetti - Extra Sauce (LP, Värivinyyli, Uusintajulkaisu, Kirkas)

Fakta Vuonna 2003 Motherfuckers Be Trippin' herätti henkiin Supersuckers-nimen. Julkaistu oman Mid Fi -levy-yhtiönsä kautta, levy riffaili ja virnisteli uudella terävyydellä ja arvostettavalla rietaudella. Sama rakastettava kömpelyys kantautuu Suckersin pääkaverin Eddie Spaghettin ensimmäiseen soololevyyn, sotkuiseen ja virnuilevaan coverkokoelmaan nimeltä Sauce. Levyn vihoissa Spaghetti pitää koko soololevyjen ideaa turhana, varsinkin sellaisia, jotka koostuvat pelkästään coverista. Tyypilliseen tapaansa se ei kuitenkaan estä häntä tekemästä omaansa. Sauce sisältää nopeita ja helppoja, enimmäkseen akustisia versioita outlaw-kantrin suosikeista Kris Kristoffersonilta (”Best of all Possible Worlds”) ja Willie Nelsonilta (hilpeä ja huimaava ”Gotta Get Drunk”). Mukana on myös kierros kappaleesta ”Cocaine Blues”, mutta hänen versioonsa ei ole pohjustettu kauhulla kuten Johnny Cashin versiossa. Spaghetti rummuttaa sen sen sijaan terästettynä ja nopeana, ikään kuin se olisi keskisarjan viimeinen kappale tiistai-illan kapakkakeikalla. Hän käy vakavammaksi, tai ainakin sydämellisemmäksi, Steve Earlen kappaleen ”I Don't Want to Lose You Yet” kanssa, mutta ”Peace in the Valley” (alun perin A3:lta) palaa unisen silmäisen honky tonk -tanssin ja matalan kulttuurin kiertelyn pariin: ”Well I got ecstasy/But I need some company.” Tuo tunnelma jatkuu kappaleella ”Killer Weed”, joka on parempi kahdesta Spaghettin omasta kappaleesta tällä levyllä. Kuten koko Saucessa, Eddie omaksuu kappaleeseen eräänlaisen kuivan, ilmeettömän Lee Hazlewood -persoonan, ja voisi yhtä hyvin kiinnittää raglan-hevosenpään kuusijalkaisen vesipiipun suuaukkoon. Sauce ei ole kantria, eikä se rokkaa kuten hänen päivätyönsä. Mutta alusta loppuun se valuu samaa ilkikurista hauskanpidon mehua, joka määrittelee parhaat Supersuckers-kappaleet.