Spin Age Blasters (2LP)

Fakta Electric Eels oli ehdottomasti ensimmäinen punk-yhtye. Ehkä ne eivät "aloittaneet" genreä, mutta ne olivat ensimmäiset, jotka täyttivät kaikki kriteerit. Angut hylkäsivät jokaisen 1970-luvun rock-konvention: ammattimaisuuden, virtuositeetin, aihevalinnat ja imagon. Dave E.:n syövyttävä laulu, jossa on aggressiivinen seseröinti ja pää täynnä räkää, yleistyi muutama vuosi sen jälkeen, kun yhtye hajosi. Samaan aikaan kappaleiden keskittyminen autokolareihin, itsemurhaan, neuroosiin ja yleiseen ihmisvihaan oli mahdollisimman kaukana valtavirrasta. Kaksi Electric Eelsin kappaletta, jotka sivuavat romantiikkaa, käsittelevät sitä joko sillä tavalla, ettei siitä oikeastaan välitetä (”Jaguar Ride”), tai asettavat sen kammottavan murhan yhteyteen (”Silver Daggers”). Huomioi myös John Mortonin tunnusomainen kitarasoundi, korvia raastava sävy ja brutaalisti vapaa soolottelu, joka on saanut vaikutteita enemmän Albert Aylerilta kuin bluesista tai teknisen taidon tavoittelusta. Sama pätee Dave E.:n klarinetinsoittoon ja hänen kiintymykseensä ruohonleikkureihin ja pölynimureihin livesoittojen aikana. Yhtye oli kuuluisan väkivaltainen, ei vain keskenään, vaan myös yleisöä, poliiseja ja kaikkia, joilla oli huono onni olla lähellä, kun asiat menivät pieleen. Sitten ovat tietysti nahkatakit, vaatteet, joihin oli kiinnitetty rotanloukkuja tai turvaneuloja. Ja ei basistia, miksi edes vaivautua. Mikään muu ”proto”-yhtye ei ole vuosina 1973–1975 kokoanut kaikkia näitä osia. Silti olisi virhe tarkastella Eelsejä vain tässä kontekstissa. Kyllä, ne saattoivat ja järkyttivät jokaisen, joka kohtasi ne, mutta niillä oli myös loistavia kappaleita. Sekä Dave että John olivat visionäärisiä lauluntekijöitä, ja lisäksi rytmikitaristi Brian McMahon, melodioiden ja riffien kone, kirjoitti monia yhtyeen tunnusomaisia kappaleita. Eivätkä ne olleet yhden tempun ihmeitä. Vaikka suuri osa yhtyeen materiaalista on asianmukaisesti korkeaenergistä, mukana on myös synkkä puoli: morbidia, harmonisesti riskialtista ja täyttä eksistentiaalista kriisiä. Vaikka se ei ole tämän kokoelman painopiste, Eelsillä oli myös taipumus täysin vapaaseen improvisointiin. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana on julkaistu useita Electric Eels -kokoelmia. Spin Age Blasters on yksinkertaisesti paras koskaan koottu, ja jokainen keskeinen kappale on mukana parhaassa versiossaan, John Goldenin huolella masteroimana ja järjestettynä niin, että kappaleiden välinen virtaus ja kummankin puolen oma luonne toimivat. Todellinen hirviöalbumi.