Ennio Morricone / Luciano Berio / B - Sound And Silence - Four Pioneering

Fakta 3CD-kokoelma, jossa on neljä modernismin edelläkävijää, italialaista säveltäjää. Vaikka Ennio Morricone oli erinomainen melodikko, hän mullisti elokuvamusiikin juuri käyttämällä koko kirjoa ei-musiikillisia ääniä, dissonoivia harmonioita ja hiljaisuutta. Hänen rohkeutensa ja monipuolinen musiikillinen paletti, jotka kuuluvat Sergio Leonelle säveltämissä spagettiwesterneissä, tulivat vähemmän elokuvasta kuin sodanjälkeisen ”New Music” -säveltäjäsukupolven edelläkävijöiltä. Vuonna 1958 Morricone osallistui Saksan Darmstadtissa järjestettyyn kesäkurssiin uudesta musiikista, jossa hän uppoutui nykymusiikin johtavien hahmojen teoksiin: Stockhausen, Varèse, Berio, Ligeti, Cage, Messiaen, Boulez, Maderna ja Nono. Tunnelma oli innostunut ja seikkailunhaluinen, ja musiikin taiteellisen ja käsitteellisen maailman äärirajoja kyseenalaistettiin ja tutkittiin pelottomasti. Morricone kuvaili Darmstadtia elämänsä käännekohdaksi. Hän koki tarvetta reagoida siihen, mitä hän siellä oppi, ja tunsi kokemuksen auttaneen muovaamaan hänen henkilökohtaista ääntään ja musiikillista identiteettiään. Morricone-tyylin tunnistaa selvästi kolmesta ihastuttavasta varhaisesta elokuvasoundtrackista, jotka ovat mukana tässä julkaisussa. Niiden joukossa ovat valinnat elokuvasta il Federale, mestarin ensimmäisestä elokuvasta päätoimisena säveltäjänä. Morricone arvosti italialaisia aikalaisiaan Luciano Berioa, Bruno Madernaa ja Luigi Nonoa. Hän oli syvästi vaikuttunut kahdesta Nonon teoksesta: sopraanolle, altolle ja tenorille sekä sekakuorolle ja orkesterille sävelletystä Il canto sospesosta sekä sekakuorolle ja orkesterille sävelletystä Cori di Didonesta, jotka hänen mukaansa ”osuivat suoraan sydämeeni”. Molemmat teokset ovat mukana tässä kokoelmassa, samoin Berion Sinfonia orkesterille ja kahdeksalle vahvistetulle äänelle, runsas sana-, ääni- ja äänikollaasi, jota on verrattu eläväiseen 1960-luvun happeningiin. Se on yksi aikakauden keskeisistä modernistisista teoksista. Vuonna 1954 Berio ja Maderna perustivat Milanoon Italian ensimmäisen elektronisen musiikin studion. Ensimmäinen studiosta syntynyt teos, radiotutkielma Ritratto di Città (Portrait of a City), esitetään tässä kokonaisuudessaan, samoin muita merkittäviä Berion ja Madernan teoksia, muun muassa ensimmäinen Sequenza huilulle ja Gesti pikkuhuilulle. Nämä virtuoosiset kappaleet vievät soittajan teknisten taitojensa äärirajoille. Bruno Madernan nerous sekä säveltäjänä että kapellimestarina nousee esiin hänen taianomaisessa Serenata no. 2:ssa ja hänen hienostuneessa tulkinnassaan teoksesta Valses Nobles Et Sentimentales.