Frustration - So Cold Streams (LP)

Fakta LP-versio. 1990-luvulla missä tahansa Ranskassa asuitkin, muutama yhtye oli sellainen, jonka saattoi nähdä viisi tai kymmenen kertaa vuodessa. Maan syrjäisimmissä ja maaseutumaisimmissa paikoissa ne innoittivat valtavan määrän nuoria perustamaan oman bändin tai fanzinen ja lähtemään tekemään jotain erilaista. Kyse oli enemmän kuin musiikista. Se oli henki, idea. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Ranskassa kukaan ei tiivistänyt sitä paremmin kuin Frustration. Maan syrjäisimmissä ja maaseutumaisimmissa paikoissa jotkut nuoret tarvitsevat yhä erilaista näkökulmaa maailmaan. Silti kukaan ei odottanut levyä kuten So Cold Streams. Tässä vaiheessa Frustration olisi helposti voinut pelata varman päälle ja julkaista käytännössä edellisen levyn kaltaisen levyn: intensiivisen, raastavan, rehellisen mutta riskittömän. Yhtye olisi voinut jatkaa täyttämällä paikkoja ilman valittamista. Heti ensimmäisistä sekunneista alkaen kappaleessa "Insane", valtavassa electro-punk-hirviössä, joka ei olisi ollut paikallaan vuoden 1988 EBM-EP:llä, huomaa, ettei asiat mene suunnitellusti. Mukavan rutiinin sijaan Frustration äänitti viidennen albuminsa kuin ensimmäisen, kuin joukko kavereita, jotka ovat soittaneet yhdessä kuusi kuukautta, joilla ei ole mitään menetettävää ja joilla on raivokas halu purra. Post-punkin kujeet ovat tietysti yhä mukana (sotilaalliset rummut, joustava basso, iskevät ja nopeasti vaihtuvat kitarat), mutta So Cold Streams on täynnä aivan uutta energiaa, rosoisia sanoituksia ja täyttä uhmakkuutta. Kuuntele "Brume", teollinen painajainen, jonka sanat on huudettu ranskaksi. Tai poppimainen ja intiimi "Lil' White Sister", joka kuulostaa yllättävän paljon The Smithsiltä tai Echo & The Bunnymenilta. Tai hullu "Slave Markets", jolla yhtye kutsui mukaan Jason Williamsonin, Sleaford Modsin puolikkaan. Sleaford Mods oli bändi, joka oli keskeinen Frustrationin uudelleen löytämälle nuoruudelle. "Sleaford Mods on yhtye, joka antoi meille musiikillisesti ja inhimillisesti todellisen piristysruiskeen", kertoo Fabrice Gilbert (laulu). "Ne antoivat meille todellisen vapauden tunteen. Sen ansiosta pystyin sanoittamaan kaiken, mitä halusin sanoa, käsittelemään sekä hyvin henkilökohtaisia aiheita että paljon yleisempiä asioita, olivatpa ne poliittisia tai yhteiskunnallisia."