Giuseppe Martucci - Sonata, Op. 34, Works, Op. 31, & Ma

Fakta Uusia äänityksiä Giuseppe Martuccin uran alkuvaiheen vähän tunnetuista mutta vakuuttavista pianoteoksista.Martucci sävelsi kaikki tämän levyn kappaleet vuonna 1876. Kuten Ilaria Sinicropi esittää saatteessaan, Martucci oli ”säveltäjä matkalla”, lahjakkuutensa nousukiidossa. Etsiessään omaa ääntään instrumentaalisäveltämiseen hän katsoi luontevasti pohjoiseen, Alppien toiselle puolelle, erityisesti Schumanniin ja Brahmsiin, joiden vahvat kerronnalliset kaaret, perinteisten mallien, kuten sonaattimuodon, laajentaminen ja rikkaasti kromaattinen mutta kurinalainen harmonia vaikuttivat häneen. Capriccio e Serenata op. 57:n rohkeampi kieli oli vielä edessä. Pianosonaatin ensimmäinen osa, jota pianistit ovat salaperäisesti sivuuttaneet tähän asti eikä nykyisessä katalogissa ole muita äänityksiä, osoittaa jo Martuccin kohottavan siipiään ja sovittavan Schumannin fantasiamaista tyyliä omaan lyyriseen ilmaisuunsa. Sinicropi kuulee siinä voimakkaan luonnon kuvauksen Griegin Lyyrisiä kappaleita muistuttavassa muodossa, ja se ennakoi kolmannen osan Andanten mahtipontista ilmaisun voimaa. Intermezzona toimii säihkyvä scherzo, ja finaali, lisztiläinen, yhdistää korali-, fuuga- ja rondoaineksia. Neljän kappaleen sarja op. 31 ei yritä sonaatin kunnianhimoisille alueille, sillä se pysyy pääosin hiljaisessa itsetutkiskelussa, mutta sekin palkitsee tarkan kuuntelun, mikä on nyt taas mahdollista Ilaria Sinicropin äänityksen ansiosta. Avaava Nocturne onkin neljästä kappaleesta kehittynein, ja sen tulinen purkaukset ja odottamattomat tauot kieltävät nimensä. Seuraavat barcarolle ja Romance voi kuulla sanattomina lauluina tyylikkäänä Mendelssohnin jäljittelynä, ennen kuin lopullinen ”Dolce Ricordo” (Suloinen muisto) palaa Nocturnen kolmiosaiseen mutta tapahtumarikkaaseen muotoon. Lopuksi Mazurka op. 35 tarjoaa armollisen lisäkappaleen, joka on Ilaria Sinicropin mukaan ”syvästi juurtunut italialaiseen perinteeseen ja manierismille tyypilliseen ilmaisutapaan”. Hänen läheisyytensä tähän musiikkiin käy selvästi ilmi sekä hänen soitostaan että kirjoituksistaan, ja tällä levyllä hän tekee lupaavan debyytin Piano Classicsille, joka varmasti herättää laajempaa huomiota.