Gran Duo Italiano - Caetani & Fano: Violin Sonatas

Fakta Roffredo Caetani (1871–1961), Bassianon prinssi, Sermonetan viimeinen herttua, säveltäjä ja taiteiden suojelija, osoitti varhain selvää musiikillista lahjakkuutta. Ratkaisevassa asemassa oli isän vaikutus. Isä oli Franz Lisztin läheinen ystävä, ja Liszt toimi myöhemmin Roffredon kummisetänä ja opettajana. Caetani valmistui viulusonaatistaan vuonna 1898, ja teoksen kantaesittivät turinolainen huippuviulisti Teresina Tua ja pianisti Francesco Bajardi. Sonaatin kolme osaa ovat selvästi laajoja, ja Adagiossa ja Finalessa on erityistä barokin henkeä, samaan tapaan kuin Ferruccio Busonin toisessa viulusonaatissa e-molli, op. 36. Ensimmäinen osa alkaa lyhyellä, hitaalla ja ilmaisuvoimaisella johdannolla, joka on melkein arvoituksellinen. Johdanto muistuttaa klassismin suuria sonaatteja, kuten Beethovenin Kreutzer-sonaattia. Sen jälkeen tulee lähes syöksyvä Allegro, joka on täynnä peräkkäin seuraavia teemoja ja jota vie eteenpäin painava rytmi. Adagiossa kontrapunkti on enemmän kuin tekniikka, siitä tulee ilmaisun väline. Toinen osa on ABA-muotoinen kolmiosainen rakenne, jonka keskiosa on nopeampi (Più andante). Se koostuu viululle annetuista elegisistä laulumaisista linjoista ja pianon kromaattisesta vastaäänestä. Sonaatin Finale on kolmiäänisfuuga, jonka teema kehittyy osan ensimmäisistä nuoteista. Sen luonne on terävä ja loistava.