Gwyn Ashton - Grease Bucket

Fakta Gwyn Ashton palaa blues rockin pariin Grease Bucketilla, joka on hänen ensimmäinen täyspitkä sähköinen power trio -albuminsa sitten vuoden 2012 Radiogram-julkaisun. Ashtonille tyypilliseen DIY-tapaan hän äänitti ja tuotti Grease Bucketin itse Adelaidessa, Etelä-Australiassa, minkä jälkeen Andy Kite miksasi ja masteroi levyn. Kite viimeisteli työn Against The Grain Studiolla, myös Adelaidessa. Tällä 10 kappaleen kokoelmalla, jossa on täysin uutta materiaalia, Ashton palaa kitaroiden roihutessa. Istuntoihin hän valitsi kaksi australialaista muusikkoa: Screaming Believersin basisti Chris Lambdenin ja Icehousen rumpali Paul Wheelerin. Rytmiryhmä lukittuu tiukasti yhteen, ja adelaidelainen laulaja Andrea Dawson vierailee gospelvaikutteisilla taustalauluillaan, jotka täydentävät ihanasti Ashtonin intohimoista laulua ja loistavaa kitaransoittoa. Mukana on myös Jesse Deane-Freeman urkujen soittajana kappaleessa Evil Child. Grease Bucket on sähköiskun tavoin täynnä kyllästettyjä riffejä, tahmeita grooveja ja hehkuvia sooloja. Avauskappaleesta ”Something That The Cat Dragged In” alkaen Ashton luo retron ja voimakkaan soundin, joka muistuttaa 60- ja 70-luvun blueksen kukoistuskautta, mutta kuulostaa silti raikkaalta ja nykyaikaiselta. Ashton tunnetaan juuri tästä blues rock -piireissä. Hänen kokemuksensa äänityksistä myöhään edesmenneen Rory Gallagherin taustabändin kanssa albumilla Fang It! vuosisadan vaihteessa, Sensational Alex Harvey Bandin jäsenten kanssa albumilla Prohibition vuonna 2004 ja Robert Plantin taustabändin kanssa albumilla Radiogram vuonna 2012 sekä muusikoiden kanssa Guns N' Rosesista, Deep Purplesta ja Whitesnakesta tekevät hänestä voimatekijän, johon on syytä suhtautua vakavasti. Uskomme, että hän on äänittänyt vahvimman albuminsa tähän mennessä.