Halgeir Schiager - For Organ (CD)

Fakta Musiikki 1800-luvulla oli, kuten aiemminkin, sidoksissa soittimiin, joille se oli kirjoitettu. Urkujen osalta perinteisesti vaikuttivat piano ja yhä enenevässä määrin myös orkesteri. 1700-luvun puolivälistä alkaen Mannheimin koulukunta toi mukanaan muuttuvan dynamiikan, mikä merkitsi paradigman muutosta. Sama asenteiden muutos näkyi myös urkumusiikissa. Justin Heinrich Knecht (1752–1817) kuvaili opetusteoksessaan urkuihin vuosilta 1795–98 keinon, jolla urkuihin saa crescendon pianissimosta fortissimoon, ja hän ilmoitti tarkan rekisterien käyttöjärjestyksen. Useimmat tuon ajan urut kuitenkin edustivat menneen ajan ihanteita, eivätkä ne aina soveltuneet uuteen registrointitapaan. Vuosikymmenten ajan 1800-luvun alussa julkaistussa urkumusiikissa vallitsi tapa, jonka mukaan registrointia ei muutettu kesken soiton. Dynamiikka rajoittui siksi portaittaiseen vaihteluun, jonka manuaalien määrä mahdollisti. Tämän albumin tarkoituksena on esitellä esimerkkejä 1800-luvun puolivälin saksalaiselle urkumusiikille tyypillisistä kehityskuluista.