Hans Schaeuble - Piano Concerto, Op. 50 Concertino,

Fakta Hans Schaeuble -sävellystaiteen alkuvaiheista on vain anekdoottista näyttöä. Hän oppi ilmeisesti soittamaan pianoa jo nuorena: lapsena hän kirjoitti jo musiikkikappaleita. Lausannen vuosiltaan on runsaasti kertomuksia siitä, kuinka hän kävi Ernest Ansermetin johtaman Orchestre de la Suisse Romanden konserteissa, ja niiden perusteella hän päätteli, että hänestä itsestään pitäisi tulla säveltäjä. Vanhempiensa, erityisesti isäpuolensa, vastustuksesta huolimatta hän valmistautui musiikin opintoihin. Vuodesta 1927 lähtien, viimeistään, aina vuoden 1930 loppuun asti hän opiskeli pianonsoittoa Karl Adolf Martienssenin ja sävellystä Hermann Grabnerin johdolla Leipzigin Landeskonservatoriumissa. Schaeuble muutti Berliiniin joulukuun 15. tai 16. päivänä vuonna 1930. Hänestä tuli vapaa säveltäjä, ja sellaisena hän pysyi elämänsä loppuun asti; hänellä ei koskaan ollut virallista virkaa. Piano- ja jousiorkesterikonsertto op. 50 vuodelta 1967 on Schaeublen viides teos pianolle ja orkesterille. Hänen ensimmäinen yrityksensä tässä muodossa on vuodelta 1931, hänen ensimmäiseltä Berliinin vuodeltaan: Piano- ja jousiorkesterikonsertto op. 9, joka jäi esittämättä. Oboelle ja jousiorkesterille kirjoitettu Concertino op. 44 vuodelta 1959 on ensimmäinen kolmesta puhallinsoitinkonsertosta, jotka Schaeuble sävelsi peräkkäin vuosina 1959–1962. Schaeuble kirjoitti ensimmäiset muistiinpanonsa esitutkimuksista 9. syyskuuta 1956, ja 11. marraskuuta 1956 hän allekirjoitti jousiorkesterille kirjoitetun Serenadin B-duurissa op. 42. Vaikka teos näyttää olleen tilaustyö, esityksistä ei ole tietoa.