Hildur Guonadottir - Joker (Original Soundtrack) Purple (LP, Värivinyyli, Violetti)

Fakta Joker-elokuvan soundtrack-albumin alkuperäisen musiikin on säveltänyt Emmy-palkittu säveltäjä Hildur Guðnadóttir (Chernobyl, Sicario: Day of the Soldado). Hänen sävellyksessään selło on musiikin keskiössä, ja jousipohjaiset melodiat johtaa 90 muusikon sinfoniaorkesteri. Albumi on voittanut seuraavat palkinnot: PARAS ALKUPERÄINEN MUSIIKKI, ACADEMY® AWARD, GRAMMY® AWARD, GLOBE® AWARD, BAFTA® AWARD. Elokuvan monien teemojen tulkintaan ohjaaja Todd Phillips turvautui säveltäjään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. ”Hildur kirjoitti musiikkia jo ennen tuotannon alkua. Lähetin hänelle käsikirjoitussivuja, ja hän sävelsi musiikkia ennen kuin kuvauksia edes aloitettiin. Se, mitä hän teki elokuvalle, on todella ainutlaatuista”, Phillips sanoo. Guðnadóttir toteaa: ”Todd pyysi minua kirjoittamaan musiikkia käsikirjoituksen lukemisen herättämien tunteideni pohjalta. Innostuin siitä, koska käsikirjoitus todella puhutteli minua.” Hän lähetti Phillipsille näytteen ja muistelee: ”Elokuva on karu hahmotutkielma, ja minulle se tarkoitti hyvin yksinkertaisia ja yksitoikkoisia melodioita. Joaquinin esittämä Arthur näkee maailman juuri niin. Sen jälkeen yritin laajentaa orkestrointia tuon yksinkertaisuuden sisällä Jokerin kehitykseen liittyen, en soinnuilla tai monimutkaisella musiikilla vaan tekstuurilla, joka mielestäni resonoi tämän hahmon melankolian kanssa.” Rustinin voittoja ja vaikeuksia maan merkittävimpien historiallisten hetkien keskellä kantaa tunnepitoinen sointi, jonka on luonut Grammy-palkittu jazz- ja klassinen artisti ja säveltäjä Branford Marsalis. Musiikki äänitettiin useissa kaupungeissa – New Yorkissa, Los Angelesissa, San Franciscossa, Charlottessa ja New Orleansissa – digitaalisesti, minkä jälkeen se miksattiin analogiseksi kaksiraitaiseksi ja masteroitiin digitaalisesti. Esimerkiksi kappale ”Show Me Your Ideas” on yksi sävellyksen energisimmistä osista. Kappale tavoittaa ajatuksen alkuperäisen rytmin ja yhteistyön lopullisen vireen. Marsalisin mukaan se syntyi kohtauksesta, joka vaati häntä ”luomaan äänen, joka välitti innostuksen äänellisesti”. ”Vuosikymmenen 60-luvulla tällaisia on paljon. Blue Note Records edellytti, että useimmilla studiomuusikoilla oli levyillään vähintään yksi funky-bluesbiisi”, hän jatkaa. ”Blue Note -levyt, joita kuuntelin, kuten Lee Morganin, Hank Mobleyn, Art Blakeyn ja Herbie Hancockin levyt, antoivat minulle hyvän äänimallin, jonka avulla loin kohtaukseen parhaiten sopivan soundin.” Kappaleen big band -lähestymistapa auttaa sitä vaihtelemaan yksittäisen ja yhteisen soinnin välillä, mikä viittaa Rustinin työn laajempaan todellisuuteen kansalaisoikeusliikkeessä. Yksittäinen aktivisti saattoi suunnitella tietyn aloitteen tai ponnistuksen, mutta sen toteuttamiseen tarvittavassa mittakaavassa muutokseen hänen oli lopulta oltava avoin muille ja luotettava heihin. ”Suuri osa kirjoittamastani pohjautuu musiikkiin, jota olen kuunnellut. Tämä on eräänlainen vanha R&B-kirjoitustapa: aloitetaan basso, sitten rummut, sitten muut soittimet”, Marsalis sanoo. ”Yksi tämän tyylin versio, päästäni katsoen, on Herbie Hancockin kappale ’Chameleon’. En ajatellut sitä vertauskuvana, mutta olin tietoinen siitä, että kohtaus alkaa Bayardin puhuessa yksin, ja vähitellen yhä useammat opiskelijat osallistuvat keskusteluun.” Marsalis sanoo, että suuri osa soundtrackista, mukaan lukien ”Show Me Your Ideas”, sai inspiraationsa Wolfen omista musiikkimieltymyksistä bluesin ystävänä sekä sen vaihteluista – jazzista, gospelista ja R&B:stä, mainiten muutamia. Mutta juuri big band -soundi – ”vaski (trumpetit ja pasuunat) sekä puupuhaltimet (viisiosainen saksofoniosasto)” – tavoittaa tehokkaimmin sen kohtauksen tunteen, jota se säestää.