I See Hawks In L.A. - Halloweed Ground

Fakta ”I See Hawks in L.A.” on onnistunut löytämään oman, omaperäisen paikkansa kantrirockin kentällä. Bluegrass-henkiset kolmiääniset harmoniat, laulut, jotka nojaavat enemmän kantriin kuin rockiin, sekä kirjallinen lähestymistapa sanoitukseen, joka on samaan aikaan korkealentoinen ja maanläheinen. Yhtyeellä on myös huumorintajua, mikä voi olla popmusiikissa jokaisen bändin kuolemantuomio. Sanoittajien Rob Wallerin ja Paul Lacquesin vitsikkyys on kuitenkin täynnä niin tummaa ironiaa, ettei kuuntelija pääse nauramaan ääneen. ”I See Hawks in L.A.” saattaa olla maailman ensimmäinen ympäristöystävällinen kantribändi, kuten kolme kappaletta Hallowed Groundilta todistaa: ”Environmental Children of the Future”, ”In the Garden” ja ”Ever Since the Grid Went Down”. Ensimmäinen on liioiteltu kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, kun kaasu ja hiili loppuvat. Sitä kuljettavat rivakka rytmi, kiljuva sähkökitara ja leikkisän pahansuovaa laulua, joka tekee apokalyptisestä väkivallasta ja holtittomuudesta hauskaa kuunneltavaa. ”In the Garden” soitetaan kuin vanhanaikainen hoedown, pedal steel ja hermostunut viulu ajavat sitä eteenpäin, ja sanoitukset viittaavat tulevaan ilmastonmuutoksen sulamiseen. Levyn muu osa edustaa tutumpaa kosmista cowboy-tunnelmaa. Nimi ”Carbon Dated Love” kuulostaa hieman ylevältä, mutta se on hyvä vertauskuva rakkauden ajattomille kivuille ja iloille. Lacques soittaa vahvaa twangia sisältävää kitaraa, kun Shawn Nourse rummuissa ja Paul Marshall bassossa luovat keinuvan chooglin-rytmin. ”Yolo County Airport” on tanssittava kappale, joka sopii täydellisesti yöajoihin autiomaassa. ”Hallowed Ground” taas on puhdas sydänsurullinen kantrikappale, joka kuvailee avioliiton raunioita, joskin sanoitukset ovat kirjallisempia kuin tavallinen Nashville-kappale. Hawks haluaa myös välttää liian tiukan sovittumisen kantrirockin lokeroon. ”The Salty Sea” on keltahtavainen merilaulu, jossa Dave Markowitxin inspiroitunut viulu ja Steven Woodruffin pennywhistle-sävyt kuuluvat. Se kertoo laivan kapteenista, joka kohtaa tuhon, jonka hän tuntee ansainneensa vuosiensa orjakaupasta. ”Good and Foolish Times” päättää levyn rytmillä, jossa on osittain Tex-Mexiä ja osittain cajun-tanssia. Wallerin laulu on täynnä iloa ja katumusta, kun hän muistelee villin suhteen öitä ja tietää, ettei kiihkeää, hukkaan heitettyä nuoruutta enää saa takaisin. Hawks voi ajoittain olla hieman liian vilpitön, mutta he osaavat lukittautua tiukkaan grooviin ja ratsastaa sillä kuin villi hevonen. Se on kaikkien suurten kantribändien tunnusmerkki.