Ildebrando Pizzetti - Piano Trio - Works For Violin, Cell

Fakta Ildebrando Pizzetti (1880–1968) oli italialainen säveltäjä, musiikkiteoreetikko ja opettaja, jonka tuotanto yhdistää myöhäisromantiikan perinteen ja 1900-luvun alun modernismin. Hän kuului ”Kahdeksankymmentälukulaisiin” Ottorino Respighin, Gian Francesco Malipieron ja Alfredo Casellan rinnalla. Pizzetti halusi uudistaa italialaisen musiikin palauttamalla sen maan renessanssi- ja barokkiperintöön. Varhaisen polyfonian, gregoriaanisen koraalin ja klassisen draaman innoittamana hän kehitti tyylin, jolle ovat tyypillisiä modaalinen harmonia, kontrapunktinen selkeys ja syvä lyyrisyys. Säveltäjän työn ohella hän oli vaikutusvaltainen pedagogi, joka opetti Firenzen ja Milanon konservatorioissa ja johti myöhemmin Rooman Accademia di Santa Ceciliaa. Pizzettin Pianotrio A-duurissa (1904) on varhainen teos, joka heijastaa sekä hänen akateemista koulutustaan että kehittyvää omaperäisyyttään. Teos on kirjoitettu yhä romanttisten esikuvien, kuten Brahmsin ja Franckin, vaikutuksen alaisena, mutta siinä on silti Pizzettille tyypillistä italialaista lämpöä ja rakenteellista kurinalaisuutta. Sen melodinen linja kaikuu usein italialaisen laulukirjoituksen sävyjä, ja harmoninen värimaailma kokeilee modaalisia sävyjä. Teoksen kolme osaa tasapainottelevat lyyrisen ilmaisun ja kontrapunktisen taidon välillä. Ne kertovat säveltäjän pitkäaikaisesta kiinnostuksesta vokaalipolyfoniaan, joka on sovitettu soittimelliseen kudokseen. Sen sijaan Tre Canti sellolle ja pianolle (1924) edustaa Pizzettin kypsää tyyliä. Teokset syntyivät kaksi vuosikymmentä myöhemmin, ja nämä kolme lyhyttä kappaletta tiivistävät hänen hienostuneen melodiataiteensa ja askeettisuutensa. Jokainen ”Canto” rakentuu ilmaisuvoimaiseksi monologiksi, jossa sello laulaa lähes laulun intensiteetillä hillityn pianokudoksen päällä. Modaaliset sävyt ja koraalinomainen fraseeraus luovat mietiskelevän sisäisyyden tunnelman, ja hienovarainen rytminen vapaus muistuttaa puhutun tai lauletun kielen joustavuutta. Yhdessä Tre Canti kokoavat Pizzettin pyrkimyksen ajattomaan musiikilliseen ilmaisuun, joka juontaa juurensa Italian muinaisuuteen mutta ilmaistaan modernilla ja syvästi henkilökohtaisella äänellä. Tähän ohjelmaan kuuluu myös kolme lyhyttä teosta viululle ja pianolle.