Jed Wentz Marion Moonen Balazs Ma - J.A. Groneman & J.F. Groneman: Roco

Fakta 1700-luvun sonaatteja kahdelta musiikillisesti lahjakkaalta veljekseltä, tyylikkäissä historiallisesti suuntautuneissa esityksissä vuodelta 1994. Veljesten Groneman musiikkia tunnetaan nykyään hyvin vähän tällä albumilla esiintyvien teosten ulkopuolelta. Ne ovat säilyneet juuri suosionsa ansiosta flutisteille aikanaan. Sonaatit ovat miellyttäviä kuunnella ja soittaa, ja ne tarjoavat nykyäänkin lisäkiehtovuutta, sillä ne valottavat 1700-luvun flutistin makua ja tekniikkaa. Johannes Albertus Groneman (n. 1708–1781) ja Johannes Fredericus Groneman (1711–1778) syntyivät todennäköisesti Kölnissä, jossa isä toimi sotilaskapellimuusikkona. Albertus kehitti taitonsa viulistina pelkän hyvän osaamisen yli ja lähti tekemään työtään vapaana muusikkona nykyisten Alankomaiden alueella. Asettuttuaan Leideniin noin vuonna 1731 hän kirjoitti viululle ja huilulle virtuoosisia teoksia, jotka olivat niin suosittuja, että niitä julkaistiin ja julkaistiin uudelleen Lontoossa ja Pariisissa. Hän esiintyi kaikkialla Hollannissa ja muutti sitten Leidenistä Haagiin, jossa hän sai tuottoisan ja arvostetun kirkkourkurinsoiton viran. Tämä tasaisen menestyksen ja kasvavan maineen ura päättyi äkillisesti ja traagisesti vuonna 1756, kun hänet suljettiin mielisairaalaan, jossa hän eli loppuelämänsä köyhyydessä. Fredericus sen sijaan on meille paljon hämärämpi hahmo. Samaan aikaan julkaisijoiden luetteloissa mainitut hänen kolme huilusonaattikirjaansa ovat kadonneet, samoin kaikki tiedot hänen elämästään ja urastaan. Hänen lahjakkuudestaan muusikkona ei voi olla epäilystäkään, kun arvioidaan tässä esitettyjä sonaatteja. Ne osoittavat ajantasaista tuntemusta Tartinin ja Gemianianin kaltaisten mestarien asettamista uusimmista musiikillisista suuntauksista, ja silti ne ilmentävät täysin omaa ilmaisutapaa. Samoin Albertus Gronemanin kaksi huiluduettoa osoittavat, miksi hänen musiikkinsa oli niin suosittua eliniässä. Ne ovat vuorotellen sulavia, yllättäviä, virtuoosisia ja makeasti laulavia ja hyödyntävät huilun koko kirjoa. Kuten Telemannin saman ajan duetot, ne ovat täynnä mielikuvitusta ja nokkeluutta, ja ne todistavat paitsi tekijänsä ansioista myös siitä, miten hyvin niitä rakasti 1700-luvun flutisti. Alun perin hollantilaisella NM Classics -levy-yhtiöllä julkaistu uusintapainos avaa arvokkaan näkymän 1700-luvun Hollannin vilkkaaseen kamarimusiikkikulttuuriin alan asiantuntijoiden esittämänä.