Jenny Mae - What's Wrong With Me: Singles and Unreleased Tracks 1989-2017 (LP)

Fakta Jenny Mae teki vain kaksi täyspitkää levyä, molemmat julkaistiin vain kahden vuoden välein 90-luvun indie-rockin kukoistuskaudella, jolloin pienet levy-yhtiöt nousivat kuin sienet trooppisessa sademetsässä. Kuten niin moni silloisen ajan musiikki, hänen tuotantonsa jäi helposti huomiotta ja hukkui. Jennyn musiikki löysi pienen mutta uskollisen yleisön, ja sitä käsiteltiin paitsi lukuisissa fanzineissä myös Rolling Stonessa, Spinissä, Interviewssa ja jopa Entertainment Weeklyssä. Hän soitti keikkoja ja muutamilla kiertueilla Guided by Voicesin, Magnetic Fieldsin, Neko Casen, Chris Knoxin ja muiden kanssa, mutta hänen livekeikoillaan ei koskaan tiennyt, mitä näkisi. Hyvänä iltana saattoi kuulla syvästi koskettavan setin hänen lempeällä keskilännen äänellään. Toisinaan lavalla oli nainen, joka tuskin pystyi seisomaan, ja hänen kosketinsoittimensa putosi baaripöydältä, jonka hän oli pystyttänyt lavalle, koska hänellä ei yleensä ollut kosketinjalustaa. ”Jenny eli elämäänsä kuten moottori polttaa bensiiniä: kuumasti ja nopeasti. Hänen bensiininsä oli vain alkoholi, jolla hän hillitsi diagnosoimatonta skitsoaffektiivista häiriötään. Vuoden 2000 alkuun mennessä hän oli viikkojen kuluessa siirtynyt Coral Gablesista elämään Columbusin, Ohion, kaduilla. Hän oli kodittomana lähes kolme vuotta Columbusissa ja Miamissa, välillä vankilassa tai monissa sairaaloissa, kunnes hän kuoli ennustettavasti vuonna 2017. Tietenkin kuolema tuli sairaalassa, ja hänen ympärillään olivat perhe ja ystävät. ”Hänen musiikkinsa oli lempeää, tarttuvaa ja joskus rivoa. Osa kappaleista oli yhtä lyhyitä kuin Bob Pollardin, joka tuki häntä ja muita, ja osa oli rehevää elektronista musiikkia, joka muistutti enemmän My Bloody Valentinea tai OMD:tä. Hän kasvoi maalaisessa Ohiossa Beach Boysin ja Beatlesin faneina ja alkoi kirjoittaa lauluja lukioikäisenä. Lopulta hän alkoi nauhoittaa lainatulla Tascam 4-track -laitteella lopun 80-luvulla. Joukossa oli yhtä viattomia kappaleita kuin Daniel Johnstonin tai Marine Girlsin. Osa varhaisimmista nauhoituksista on koottu tälle kokoelmalle, joka ulottuu vuodesta 1988 vuoteen 2016. Mukana on myös hänen viimeinen nauhoituksensa, sydäntärepivä ”Not Another Bad Year”, joka äänitettiin kuukausia ennen hänen kuolemaansa. Kokoelmaan kuuluu monia kappaleita, jotka hän teki ennen kuolemaansa, muun muassa ystävälleen Jim Shepardille omistettu ode sekä kappaleita, joissa hän kaipasi Ohiota samalla kun ajautui järjettömyyksiin Miamissa. Levyn B-puoli sisältää osan singleistä, joita hän nauhoitti eri indie-levy-yhtiöille. Ne eivät ole olleet saatavilla 90-luvun puolivälistä lähtien. Mukana on myös julkaisemattomia kappaleita kolmannelta levyltä, joka ei koskaan toteutunut. Hän oli voimavara kaikille, jotka hänet tunsivat, mutta hänestä puuttui kunnianhimo tai ehkä organisointikyky tehdä niitä asioita, joita hänen ympärillään olevat pitivät ”normaaleina”. Hän ei ollut tehty perinteiseen elämään.” – Bela Koe-Krompecher, 2022