Jerry Phillips - For The Universe (LP)

Fakta Lukemattomat tähdet, jotka asettuivat linjaan Jerry Phillipsin debyyttisoololevylle For The Universe, ovat kiertäneet Memphisin Sam Phillips Recording Service -studion harvinaista ilmakehää siitä lähtien, kun se avattiin vuonna 1960. Studio on nimetty Jerryn isän mukaan, joka rakensi sen Sun Recordsin menestyksen jälkeen Elvis Presleyn, Carl Perkinsin, Johnny Cashin ja Jerry Lee Lewisin kanssa. Että tähtien asettuminen linjaan kesti 64 vuotta, kertoo enemmän Jerryn omasta horjumattomasta polusta kuin siitä, että hän on miehen poika, joka päästi rock 'n' rollin maailmalle. Palapelin viimeinen pala loksahti paikoilleen, kun studio hankki alkuperäisen Spectra Sonics -pöydän Stax Studio B:ltä. Sillä oli nauhoitettu soulklassikoita, kuten Rufus Thomasin "The Funky Chicken" ja suuri osa Isaac Hayesin tuotannosta. "Jerry sanoi: 'Haluan olla ensimmäinen, joka nauhoittaa Stax-pöydällä Phillipsissä.'" Kun koitti aika koestussessiolle, albumin toinen tuottaja Scott Bomar muistelee: "Pidimme tuloksesta, ja siitä levy lähti liikkeelle. Jerryn nauhoitustapa antoi vilauksen siitä, millaista nauhoittaminen Sunilla todennäköisesti oli: hyvin elävää, hetkessä syntyvää ja harjoittelematonta. Kaikessa oli todellinen spontaani tunnelma ja henki." Tärkeintä on, että Jerryn tapa palveli kappaleita. Kymmenen raidan kokonaisuus kulkee täysillä rokkaavista biiseistä hitaasti hehkuvaan country-soulin, ja kaikki on täynnä sointuvaihdoksia, jotka tuovat kuulijalle mukavasti tutun hymyn ja samalla koskettavat sydäntä. Vauhdikas kitara ja torvet pauhaavat "Number One Girl" -kappaleessa, ja sen hellä tremolo ja urkuvaltainen seuraaja "Treat Her Like She's Mine" molemmat voisivat olla Jerry Lee Lewisin post-Sun-albumin tukipilareita. Ne asettavat näyttämön Memphisistä Muscle Shoalsiin ulottuvalle musiikilliselle tiekartalle, jolla on tarpeeksi sivuhaaroja: Länsi-Teksasin tumbleweed-tunnelma biisissä "Black Widow Eyes", Mexicon lahden rannikon hiiltyvä soul biisissä "I Like Everything I See" ja huuliharppuvoittoinen bluesrokki "24:6 Not 7", jonka on kirjoittanut yhdessä austinilainen honky-tonk-muusikko Dale Watson. Tennesseestä Alabamaan vievä tie on Scottille ja Halleylle tuttu, ja heidän tuotantotaustansa heijastavat kumpaakin paikkaa. Samoin studion taitava kokoonpano, jonka ankkurina on garage-soul-kitaristi John Paul Keith, viihtyy hyvin minkä tahansa musiikillisen kallion reunalla, kunhan tunnetta riittää. Olipa kyse menneen pohdinnasta katkerantorkeassa itsetutkiskelussa kappaleessa "She Let Me Slip Right Through Her Fingers" tai mahdollisesta tulevaisuudesta baarin tunnelmissa kappaleessa "Good Side, Bad Side, Side Of Crazy Too" (jossa Jerry viittaa lyhyeen painiuraansa esittäytymällä salanimellään DeLayne Phillips), kappaleet tuntuvat syvenevän entisestään. Huipentumana on "New Pair Of Everything", jossa tilannetta arvioidaan mutta tappiota ei myönnetä: "I'm not gonna give up / No, I'm not goin' down / That don't mean my world / It ain't spinnin' 'round and 'round..." Kappaleen pirteät torvilinjat ovat täydellinen valmistelu laskeutumiselle "Specify"-kappaleen suoaltaisen rockin röyhkeyteen. Siinä Jerry lopettaa laulamalla Pops Staplesin kitarariffin päällä, ja se muistuttaa yhtä hänen suosikkisitaateistaan Sputnik Monroelta: "Rough, tough and hard to bluff." Sielukas ja etelävaltainen, mutta ainutlaatuisen spontaani For The Universe muistuttaa, kuten Jerry Phillips itsekin, erästä toista sitaattia. Muscle Shoalsin country-soul-lauluntekijä Dan Penn sanoi kerran: "Somebody asked Dan one day, 'How would you describe the Memphis sound?' And he said, 'Well, we just don't let anybody tell us what to do.' And that's it!"