Jerry Phillips - For The Universe (LP, Limited Edition, Värivinyyli, Kulta)

Fakta Lukuisat tähdet, jotka asettuivat linjaan Jerry Phillipsin esikoissoololevyn For The Universe synnyttämiseksi, ovat kiertäneet Memphisin Sam Phillips Recording Servicen harvinaista ilmakehää siitä asti, kun studio avattiin vuonna 1960. Studio on nimetty Jerryn isän mukaan, joka rakensi sen Sun Recordsin menestyksen jälkeen Elvis Presleyn, Carl Perkinsin, Johnny Cashin ja Jerry Lee Lewisin kanssa. Se, että tähtien linjautumiseen kului 64 vuotta, kertoo enemmän Jerryn omasta horjumattomasta polusta kuin siitä, että hän on miehen poika, joka päästi rock 'n' rollin maailmaan. Palapelin viimeinen pala loksahti paikoilleen, kun studio hankki alkuperäisen Spectra Sonics -pöytäkonsolin Stax Studio B:stä. Siellä oli nauhoitettu soulklassikoita, kuten Rufus Thomasin ”The Funky Chicken” ja suuri osa Isaac Hayesin tuotannosta. ”Jerry sanoi: ’Haluan olla ensimmäinen, joka nauhoittaa Stax-konsolilla Phillipsissä.’” Kun oli aika koekeikalle, albumin yhteistuottaja Scott Bomar muistelee: ”Pidimme tuloksesta, ja siitä alkoi levy. Jerryn nauhoitustapa antoi pienen kurkistusikkunan siihen, millaista Sunilla on luultavasti ollut nauhoittaa: hyvin elävää, hetkessä syntyvää ja harjoittelematonta. Kaikessa oli todellinen spontaani tuntu ja henki.” Tärkeintä on, että Jerryn tapa palveli kappaleita. Kymmenen raidan kokonaisuus vaihtelee täysiverisistä rokkiraidoista hitaasti kypsyvään countrysouliin. Kaikki on täynnä sointuvaihdoksia, jotka saavat kuulijan hymyilemään tutulle tuntuvalle ja samalla koskettavat sydäntä. Ajava kitara ja torvien pauhu kappaleessa ”Number One Girl” sekä sen hellä tremolo ja urkuvoittoinen jatko ”Treat Her Like She’s Mine” – jotka voisivat olla Jerry Lee Lewisin post-Sun-albumin tukipilareita – luovat pohjan Memphisistä Muscle Shoalsiin kulkevalle musiikilliselle reitille. Reitin varrella on tarpeeksi sivuhaaroja, jotta mukaan mahtuu Länsi-Texasin tumbleweed-tunnelma kappaleessa ”Black Widow Eyes”, Mexicon lahden rannikon hiiltyvä soul kappaleessa ”I Like Everything I See” ja huuliharppuvoittoinen bluesrokki ”24:6 Not 7”, jonka on kirjoittanut yhdessä austinilainen honky-tonk-muusikko Dale Watson. Tennesseestä Alabamaan vievä tie on Scottille ja Halleylle tuttu, ja heidän tuotantotaustansa heijastavat kumpikin omaa paikkaansa. Samoin studion taitava kokoonpano, jonka ankkurina on garage-soulin kitaristi John Paul Keith, pysyy mukavasti minkä tahansa musiikillisen kallion reunalla, kunhan tunne on mukana. Olipa kyse menneisyyden pohdiskelusta katkeransuloisesti kappaleessa ”She Let Me Slip Right Through Her Fingers” tai tulevaisuudesta baarin tunnelmin kappaleessa ”Good Side, Bad Side, Side Of Crazy Too” – jossa Jerry viittaa lyhyeen painiuraansa esittäytymällä salanimellään DeLayne Phillips – kappaleet vain syvenevät ja syvenevät. Ne huipentuvat kappaleen ”New Pair Of Everything” tilannekatsaukseen, joka kieltäytyy julistamasta tappiota: ”I’m not gonna give up / No, I’m not goin’ down / That don’t mean my world / It ain’t spinnin’ ’round and ’round...”. Kappaleen jyrkät torvilinjat luovat täydellisen alustan siirtymälle kappaleen ”Specify” suoaan rokkiin, jossa Jerry lopettaa laulamalla Pops Staplesin kitarariffin päälle. Riffi muistuttaa yhtä hänen suosikkisitaatistaan Sputnik Monroelta: ”Rough, tough and hard to bluff.” Yhtä soulia ja etelävaltiolaista kuin ainutlaatuisen spontaania For The Universe muistuttaa Jerry Phillipsin itsensä tavoin toisesta sitaatista, tällä kertaa Muscle Shoalsin countrysoul-lauluntekijä Dan Pennilta. ”Joku kysyi Danilta eräänä päivänä: ’Miten kuvailisit Memphis-soundia?’ Ja hän vastasi: ’No, emme anna kenenkään kertoa meille, mitä tehdä.’ Siinä se on!”