Jim Hall - Undercurrent (LP, Limited Edition)

Fakta Introspektiivinen, lähes hallusinogeeninen vuoden 1962 albumi on huipentuma molemmille jazz-ikoneille. Kitaristi Hall auttaa pianisti Evansia toipumaan tragediasta. Monipuolinen kokoelma sisältää balladeja, valsseja ja kovaa swingiä edustavaa bebopia. Upeaa soundia: LP on masteroitu Mobile Fidelityn maailmankuulussa masterointijärjestelmässä ja painettu RTI:llä. Bill Evans nousi jazzmaailman huipulle kesäkuussa 1961, kun hänen trionsa esiintyi New Yorkin Village Vanguardissa ja kolme peräkkäistä mestariteosta syntyi. Emotionaaliset huiput päättyivät kuitenkin äkillisesti, kun basisti Scott LaFaro kuoli autononnettomuudessa. Murtunut Evans ei soittanut lähes vuoteen. Ilman tätä inspiroivaa, valtavan luovan yhteistyön tuloksena syntynyt Undercurrent ei olisi koskaan syntynyt. Albumi on kahden studiosession tulos yhdessä kitaristi Jim Hallin kanssa. Mobile Fidelityn maailmankuulussa masterointijärjestelmässä masteroitu ja RTI:llä painettu hopeanvärinen LP-painos loistaa kirkkailla sävyillä, todentuntuisella realismilla ja poikkeuksellisilla sävyvärityksillä. Mikään muu versio ei tuo sinua yhtä lähelle näiden kahden jazzjätin soinnillista yhteyttä, henkistä musiikillista huippukohtaa, jossa Evansin ketterät koskettimien kosketukset ja Hallin luotettavan hienovaraiset frasseeraukset sulautuvat saumattomasti yhteen. Sävellykset ovat täynnä luonnollista soittimien sointia, täystaajuuksisia jatkoja ja koskettavaa tunnelmaa, jonka tämän LP:n kuuntelija voi tuntea. Vaikka Evans istui muutamaan yksittäiseen otokseen LaFaron kuoleman ja näiden huhtikuun ja toukokuun 1962 sessioiden välillä, hän pysytteli enimmäkseen tauolla eikä äänittänyt. Johtuiko tämä läheisestä kokoonpanosta, heidän veljellisestä kemiastaan vai valikoidusta ohjelmistosta, tulokset vaikuttavat yhtä yksityiseltä mietiskelyltä. Sisäisen syvyyden ja hiljaisesti sävyttyneen vuorovaikutuksen taso on sama läpi levyn. Evansille duo selvästi toimii terapiana, parantavana hetkenä, jossa kumppani asettuu rauhallisesti taustalle, seuraa liikkeitä ja ehdottaa uusia, eikä kumpikaan muusikko halua rampvaloon, mutta molemmat pyrkivät saavuttamaan ja saavuttavatkin ylevän kauneuden. Rodgersin ja Hartin ”My Funny Valentine” ja Broadway-klassikko ”Darn That Dream” sekä Hallin oma ”Romain” ovat standardeja, joissa duo kulkee monimutkaisten harmonioiden läpi taitavan taitoluistelijan hienostuneisuudella. Joskus Evans ja Hall antavat kaiken kovaa swingaavissa riehakkaissa kohdissa, mutta valsseissa ja balladeissa niiden vihjailtu melankolia ja leijuvat, pehmeästi soitetut melodiset säkeistöt antavat Undercurrentille vivahteikkaan romantiikan ja kuiskatun tunnelman, joka sopii levyn nimeen. Jopa albumin kansi, Toni Frissellin ikoninen valokuva, kuvastaa levyn sisällön sürrealistisia, lähes hallusinogeenisiä ominaisuuksia.