Johanna Carter - Sweet Musicke – The Lyra Viol & The

Fakta Lyra-violin kukoistuskausi alkoi Englannissa ennen vuotta 1600 ja kesti lähes vuosisadan. ”Lyra way” erottuu muunnelluista viritysasetelmista ja lauttatyylisestä tabulatuurista. Usein käytettyjä viritysasetelmia nimettiin, ja ensimmäisenä oli lyra way (d'-a-f-c-F-C). Se hallitsi noin vuoteen 1620 asti yhdessä säveltäjä ja violivirtuoosi Alfonso Ferrabosco II:n mukaan nimettyjen viritysten kanssa, esimerkiksi Alfonso way (d'-a-e-A-E-AA) ja Alfonso way in eights (d'-a-d-A-D-AA). Nämä viritykset laajensivat violin äänialaa alaspäin, ja avoimien kielten väliset intervallit olivat tavallista laajemmat. Lyra-viola oli tuolloin ammattilaisten ja herrasmiesharrastajien tavallinen soolosoitin. Monet herrasmiehet oppivat soittamaan oikeustieteen opintojensa aikana Inns of Courtissa, missä he osallistuivat myös naamiaisesityksiin. Vaikka ohjelmisto on säilynyt pääosin käsikirjoituksina, muutama kokoelma painettiin Lontoossa vuosina 1600–1612, ja niissä on lyra-violalle sävellettyä musiikkia. Basso-violin ja jakobiinisen näyttämön yhteydet ovat helppo jäljittää, vaikka niiden roolit julkisessa teatterissa ja hovin naamiaisissa olivat hyvin erilaiset. Viola mainitaan julkisten teatterien näytelmissä, usein vertauskuvallisesti, ja se esiintyy aikalaiskertomuksissa teatterikäynneistä. Julkisissa teattereissa se tarjosi laulujen säestyksen ja soitinnumerot tarpeen mukaan, ja näyttelijät tai palkatut muusikot soittivat sitä. Ulkoteattereissa lyra-violan voimakas ääni kantoi laulujen säestyksessä paremmin kuin lauttu, ja pienemmissä tuotannoissa se pystyi korvaamaan violayhtyeen. Sitä, mitä kussakin kohdassa soitettiin tai mihin sävelmiin laulutekstit laulettiin, ei kuitenkaan useinkaan tiedetä. Säilynyt lyra-violan ohjelmisto koostuu enimmäkseen yleisistä tanssimuodoista, ja kontekstista käy ilmi, mikä sopii: juhlallinen pavane, vauhdikas galliard, kevyt almaine tai iloinen coranto tai toy. Tunnettuja suosittuja sävelmiä käytettiin myös korostamaan kohtauksen merkitystä. Laulujen säestys sovitettiin paikan päällä, eikä sitä ehkä koskaan kirjoitettu ylös, sillä uudet viritykset mahdollistivat puoliksi improvisoidun esityksen helpoilla soinnuilla. Johtavat violansoittajat, kuten Ferrabosco, Robert Taylor, John Coprario ja myöhemmin William Lawes, toimivat hovissa ja olivat yhteydessä teatteriin. Ferraboscon ja näytelmäkirjailija Ben Jonsonin ystävyys ja yhteistyö on hyvin dokumentoitu. Toiset, kuten Joseph Sherlye tai William Corkine, olivat Lontoossa toimivia freelance-muusikoita, eikä heitä juuri mainita virallisissa asiakirjoissa. Hovissa työskentelevät säveltäjät osallistuivat säännöllisesti naamiaisiin, mutta niissä käytettiin loistokkaita yhtyeitä, viulu- tai puhallinyhtyeitä tansseihin ja lauttuja lauluihin. Lyra-violan kannalta merkittävää on suuri määrä naamiaistanssejä ja -lauluja, jotka herrasmiesharrastajat sovittivat kotikäyttöön, ja ne säilyvät heidän lyra-viola-käsikirjoitustensa kokoelmissa. Säveltäjä-opettajat, kuten Taylor, toimivat välikätenä tehden sovituksia tai kopioiden niitä oppilailleen. Tämän albumin musiikki on peräisin kahdesta painoksesta, Ferrabosco II:n teoksesta Lessons for 1. 2. and 3. Viols (1609) ja Corkinen teoksesta The Second Book of Ayres (1612), sekä neljästä käsikirjoituskokoelmasta. ”William Ballet Tablature” on yksi varhaisimmista lyra-viola-käsikirjoituksista, jonka kopioi vuosina 1600–1620 vähintään neljä anonyymiä kirjoittajaa. ”John Browne Bandora and Lyra Viol Book” on hieman myöhempi. Maanomistaja ja musiikin keräilijä Browne toimi pitkän elämänsä suurimman osan parlamentin pöytäkirjanpitäjänä. Maaseudun herrasmies Sir Peter Leycester Tabley Hallista lähellä Chesteria oli todennäköisesti oppinut soittamaan lyra-violaa opiskellessaan Gray’s Innissä, ja hän aloitti laajan käsikirjoituskokoelmansa Lessons for the Lyro=Viole työn vuonna 1640. ”Manchester Lyra Viol Book”, joka on vielä Leycesterin kokoelmaa kunnianhimoisempi jälkikäteen koottu kokoelma, on todennäköisesti koottu 1650-luvulla. Myöhäisestä ajankohdastaan huolimatta se sisältää paljon jakobiinista musiikkia lyra way- ja Alfonso way -viritysten mukaan, ja siitä on peräisin lähes puolet tämän valikoiman kappaleista. Viritysasetelman mukaista ryhmittelyä lukuun ottamatta kopioijat eivät vaivautuneet paljon järjestämään kappaleita, ja he suhtautuivat usein huolimattomasti nimiin ja säveltäjien nimiin. Tämä albumi on koottu korostamaan teatteriyhteyksiä, mutta se heijastaa myös lähteiden eklektistä luonnetta: kappaleet, joilla on selvä yhteys hovinaamiaisiin, sekoittuvat kappaleisiin, joita olisi helposti voinut kuulla julkisissa teattereissa, ja toisiin, joita tuskin kuultiin siellä. Kappaleiden kokoaminen sarjaksi jätettiin jakobiinisella kaudella esittäjien tehtäväksi. Tässä lopullinen järjestys ja ryhmittely pyrkivät tuottamaan tyydyttävän kuuntelukokemuksen sekä kunkin osion sisällä että koko sarjana.