Fakta
1968-albumi, jolla Johnny Cashista tuli legenda: At Folsom Prison on yksi 1900-luvun tärkeimmistä ja voimakkaimmista lausunnoista. MoFin masterointijärjestelmällä masteroitu numeroitu 180 g 45 RPM 2LP-setti soi välittömästi, avarasti ja suoraan. Johnny Cash tunsi Folsomin vankilan jo ennestään, kun hän astui yhtyeineen laitoksen synkkien muurien sisään 13. tammikuuta 1968 levyttääkseen At Folsom Prisonin. Hän oli esiintynyt siellä kaksi vuotta aiemmin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin toinen. Cash nousi lavalle sinä päivänä kahdessa keikassa, keskellä synkkenevää yhteiskunnallista ilmapiiriä ja raivoavaa Vietnamin sotaa. Hän tiesi myös, että hänen uransa ja terveytensä roikkuivat hiuksenhienolla. Arkansasilaissyntyinen Cash jakoi monia niistä huonoista vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista, joita esiintymisen vangit kohtasivat. Hänen valitsemansa kappaleet ja se vakaumus, jolla hän ne esitti, kertovat tästä paljon. Hetki, jolloin Cash muuttui kantritähdestä legendaariseksi taiteilijaksi, ja rohkea kannanotto Yhdysvaltain vankilajärjestelmästä ja sen sitoutumisesta kuntoutukseen, tekevät kolminkertaisesti platinaa myyneestä At Folsom Prisonista yhden 1900-luvun tärkeimmistä, voimakkaimmista ja tarunhohtoisimmista levyistä. MoFin Kaliforniassa sijaitsevassa studiossa masteroitu ja Stoughton-taitekannessa julkaistu numeroitu 180 g 45 RPM 2LP-setti vie kuulijan melkein ruokalaan huutavien ja kiljuvien vankien joukkoon, joiden kanssa Cashilla oli molemminpuolinen kemia, myötätunto ja henki. Tämä äänitteellinen klassikko on yksi aidoimmista koskaan nauhalle tallennetuista dokumenteista, ja tämä audiofiilijulkaisu tuo esiin sen, mitä sinä talvipäivänä tapahtui, täyteläisemmin, suoremmin, avarammin ja dynaamisemmin kuin aiemmat painokset.Kuulet äänen kaikumassa huoneen seinistä, Tennessee Threen rytmikkään akustisen boom-chick-rytmin pulssissa, interkomin kautta välitettyjen ilmoitusten rätinässä, irtonaisten huomautusten ja kahden humoristisen kappaleen koomisuudessa ja Cashin ja yleisön välillä kuplivassa, käsin kosketeltavassa energiassa. Ja Cashin mahtavan laulun voi kokea kuten koskaan ennen. Kaiken hänen musiikkinsa kivijalka, laulajan baritoni resonoi syvyydellä, joustavuudella ja intohimolla, joka korostaa, kuinka paljon tämä esiintyminen merkitsi hänelle ja kuinka vahvasti hän eli kertomiensa tarinoiden keskellä.Itse asiassa jokainen At Folsom Prisonin kappale palvelee tarkoitusta ja puhuu niistä henkisistä, tunne-, fyysisistä, maantieteellisistä, oikeudellisista ja yhteiskunnallisista oloista, joiden kanssa vangit joka päivä painivat. Avauskappaleen 'Folsom Prison Blues' suorasukaisista sanomista alkaen Cash tekee selväksi, että hän ymmärtää ja jakaa monia heidän ongelmistaan. Ei ole sattumaa, että myytti Cashin kovasta vankeusajasta säilyi vuosikymmeniä sen jälkeen, kun levy ilmestyi. Niin todellista se on, ja niin omistautunut Cash on välittämään jokaisen nuotin samalla totuudella, jonka hän panostaa kappaleiden välisiin spontaaneihin kommentteihinsa.Kuuntele Merle Travisin 'Dark as the Dungeon' -kappaleen surua, katumusta, sääliä ja yksinäisyyttä. Cash venyttää tavuja melkein katkeamispisteeseen asti ja asettuu synkkien fraasien, kuten 'pleasures are few' ja 'the sun never shines', tunnelmaan. Todista kävelevän bluesin 'I Still Miss Someone' eristäytymistä, masennusta ja surua, joita painottaa 'The Long Black Veil' -kappaleen juhlallinen tulkinta, perinteinen valitusvirsi, jossa on murhaa, pettämistä ja petosta. Cash kaivautuu vielä syvemmälle sydäntäsärkevässä soolo-versiossa 'Send a Picture of Mother' ja Harlan Howardin 'The Wall' -kappaleen selkeässä tulkinnassa, jossa kuvataan vankilasta pakenemisen varjolla naamioitua itsemurhaa kliseisillä, leuan kautta lausutuilla fraaseilla, jotka hiljaa kiroavat mahdottoman tilanteen.Kertoessaan kiusauksista, virheistä, kuolevaisuudesta, rangaistuksesta ja elämästä 'sisällä', hyvässä ja pahassa, syrjäytyneiden, unohdettujen, kirjoilta poistettujen ja katumattomien tarinoista, At Folsom Prison myös nauttii rikollisen roolista. Cash tavoittaa villin katseen ja hallitsemattoman sekasorron rivakassa 'Cocaine Blues' -tulkinnassa, ja hän nauttii erityisesti sen kieroista tarinoista, kun hänen äänensä vaihtuu sheriffin ja tuomarin rooleihin. Mustan huumorin ja kiihtyvän draaman '25 Minutes to Go', elohopeisten painotusten ja alistuneen hyväksynnän 'I Got Stripes' sekä junanvihellyksen ja twangaavan vauhdin 'Folsom Prison Blues' kaikki taistelevat lakia vastaan, vain nähdäkseen lain voittavan.Cash pysyy syvästi sitoutuneena joka hetki ja erottamattomasti yhteydessä kidutettuihin sieluihin, jotka on irrotettu ulkomaailman tapahtumista. Ei ole ihme, että kaikki paitsi kaksi tämän levyn kappaletta ovat peräisin päivän ensimmäisestä esityksestä, jossa Cash, Luther Perkins, Marshall Grant ja muu seurue antoivat kaikkensa. Samoin tekee tuleva vaimo June Carter, Man in Blackin puoliso. Parin tulinen duetto 'Jackson' polttaa; heidän antautumisen ja sitkeyden yhdistelmä 'Give My Love to Rose' asettaa meidät kuolevan päähenkilön saappaisiin.Päätöskappaleessa 'Greystone Chapel', jonka kirjoitti tunnetusti vanki Glen Sherley, joka seurasi kaikkea vartijoiden tarkkailun alla, Cash erottaa ruumiillisen hengellisestä ja kertoo pelastuksesta ja selviytymisestä. Raskaat teemat, joihin hän palasi loppuuralleen.
| Artisti: | Johnny Cash |
| Julkaisupäivämäärä: | 2024-07-26 |
| Levy-yhtiö: | Mobile Fidelity Sound Lab |
| Media: | LP |
| Tuotenumero: | LMF2543 |
| Viivakoodi: | 0196588719011 |
| Yksiköitä pakkauksessa: | 2 kappale |
- 1. Folsom Prison Blues
- 2. Dark As the Dungeon
- 3. I Still Miss Someone
- 4. Cocaine Blues
- 1. 25 Minutes to Go
- 2. Orange Blossom Special
- 3. The Long Black
- 1. Send a Picture of Mother
- 2. The Wall
- 3. Dirty Old Egg-Suckin' Dog
- 4. Flushed from the Bathroom of Your Heart
- 5. Jackson
- 1. Give My Love to Rose
- 2. I Got Stripes
- 3. Green, Green Grass of Home
- 4. Greystone Chapel