Juliana Hatfield - Lightning Might Strike (CD)

Fakta Se oli vaikea aika minulle, kun aloitin tämän albumin työstämisen. Olin juuri muuttanut pois kaupunkikerrostalosta, jossa olin asunut kaksikymmentä vuotta, maaseutumaiseen kaupunkiin kaksi tuntia päähän, jossa en tuntenut ketään. Sitten yksi parhaista ystävistäni kuoli (”Ashes”), sen jälkeen koirani kuoli (”Constant Companion”), ja sitten äidilläni todettiin ruokatorvisyöpä (”Scratchers”). Olin melko masentunut koko vuoden (”Long Slow Nervous Breakdown”) ja tunsin itseni eksyneeksi ja hyvin yksinäiseksi (”Harmonizing With Myself”). Mietin kohtaloa ja olosuhteita sekä sitä, miten olin päätynyt sinne, missä olin (”Where Are You Now”). Vaikka yritin kuinka paljon tai kuinka kovasti, minulla ei näytä koskaan olleen paljon hallintaa elämäni asioihin. Minun on sanottava tässä, että äitini nuorempi veli iskettiin salamalla ja kuoli 16-vuotiaana. Kun kysyin häneltä, miten tämä vaikutti hänen maailmankuvaansa, hän kertoi, että se sai hänet uskomaan, että jokaiselle meistä on ennalta määrätty suunnitelma. Tällä albumilla pohdin näitä ajatuksia: kohtaloa, voimattomuutta (”Popsicle”), trauman vaikutuksia (”Wouldn't Change Anything”, ”Fall Apart”, ”Strong Too Long”) ja tapoja, joilla emme voi muuttua emmekä muutu. Pidän kiinni nöyryydestä ja kiitollisuudesta (useimmiten) sen sijaan, että olisin jatkuvasti katkera, ja minulla on toivoa, pääasiassa tekemäni musiikin muodossa, vaikka aiheet ovat joskus melko synkkiä. Laulujen kokoaminen on aina kannatellut minua ja antanut elämälleni merkityksen ja tarkoituksen, vaikka se tuntuu hallitsemattomalta, jopa pimeimpinä aikoina. ”Lightning Might Strike” kertoo suurelta osin juuri tästä: musiikki itse veti minut ulos suuresta kuopasta (”All I've Got”) reaaliajassa, sillä ajassa, joka kului albumin tekemiseen. Chris Anzalone soitti ja nauhoitti kaikki rummut Arlingtonissa, Massachusettsissa. Ed Valauskas soitti ja nauhoitti suurimman osan bassoista Cambridgessa, MA:ssa. Itse soitin bassot muutamaan kappaleeseen sekä kaikki kitarat, koskettimet, laulut ja lyömäsoittimet kotonani (”My House Is Not My Dream House”) länsi-MA:ssa. Lahjakas Pat DiCenso miksasi ja masteroi kaiken. Koko prosessiin kului noin kaksi vuotta, sillä työ jakautui palasiin ja osiin (kiersin kuusi viikkoa viime syksynä ym.). -Juliana Hatfield