Kim Hyun-Chul - Sunset Into The Neon Lights (Original Soundtrack) (LP, Värivinyyli, 180 grammaa)

Fakta Kim Hyun-Chul DONG-A RECORDS YEARS. Psykedeelisiin vivahteisiin taittuva pop- ja rock-soundi, jonka takana oli Shin Joong-hyun, sekä Kim Min-kin johtama yliopistojen folk-skene muodostivat 1970-luvulla korealaisen popmusiikin sydämen. Tämä sydän kuitenkin tukahdutettiin tarkoituksella, kun diktatuuri kiristi sortotoimiaan 1970-luvun puolivälissä. Lukuisia rock- ja folk-artisteja sensuroitiin ”säädyttömyyden” perusteella. Ajan johtavat artistit, kuten Shin Joong-hyun ja Kim Min-ki, joutuivat tilanteeseen, jossa he eivät voineet pitää keikkoja eivätkä julkaista uutta musiikkia. Vaikka suuret yhtyeet, kuten Sanullim, onnistuivat nousemaan esiin näinä synkkinä aikoina, radio- ja TV-lähetykset olivat edelleen hallituksen luokittelun ja sensuurin alaisia. Niinpä massoille tavoittavat musiikkilähetykset koostuivat lähinnä romanttisista balladeista, vanhempien sukupolvien gayosta ja puhdistetusta ”siististä” tanssimusiikista. Vaikka 1980-luvulla valtaan noussut uusi hallinto teki joitakin sovittelevia eleitä, sensuuri pysyi tiukasti voimassa. Pitkälle tauolle pakotetut muusikot luopuivat lopulta musiikista kokonaan tai kamppailivat sopeutuakseen uudempiin trendeihin. Noin 1980-luvun puolivälissä, jolloin koulubändit alkoivat soittaa heavy metalia, Korean musiikkimaisemassa alkoi puhaltaa raikkaita tuulia. Itsenäinen levy-yhtiö Dong-a Records oli yksi tämän uuden aallon keskeisistä voimista. Laulajille ja lauluntekijöille, jotka halusivat luoda jotain uutta ja erilaista, Dong-a tarjosi paitsi ajan parhaat studiomuusikot myös vapaat kädet koko äänitysprosessin ajan. Kun muusikot pystyivät menestymään ilman TV-esiintymisiä, uudet lahjakkuudet alkoivat virrata Dong-aan. Ehkä Korean vuoden 1988 olympialaisten isännyyden seurauksena radiolähetykset alkoivat soittaa aiempaa laajempaa musiikkirepertuaaria, vaikka hallituksen vaikutus säilyi. Fuusiojatsi oli uusien musiikkityylien joukossa. Kun yleisön reaktiot olivat myönteisiä, suurten levy-yhtiöiden kanssa työskentelevät agentuurit alkoivat julkaista jatsi- ja fuusiolevyjä. Pian syntyi uusia artisteja, joiden tyyli oli juurtunut tällaisiin vaikutteisiin. Joukossa olivat Cho Dong-ik ja Lee Byung-woo, jotka perustivat yhtyeen One Day. ”Gayo”-tyyli, joka oli alkanut seurata jossain määrin banaalia kaavaa, rikastui fuusiojatsin henkisillä sovituksilla ja soittotaidolla. Tämä kannusti korealaisia kuuntelijoita, joista monet olivat kuluttaneet lähes yksinomaan ulkomaista musiikkia, etsimään yhä enemmän kotimaisia levyjä ja paikallisia keikkoja. Näin kotimaiset markkinat alkoivat kasvaa.