Leopold Godowsky - Transcriptions

Fakta Vain huippuvirtuoosit tulevat kyseeseen. Emanuele Delucchi on yksi heistä… omassa luokassaan (Gramophone). Tämä on Delucchin neljäs albumi, joka on omistettu Leopold Godowskyn pianistiselle taiteelle. Teemana on kontrapunkti ja polyfonian mahdollisuudet pianolla, joita Godowsky laajensi aiemmin ajatelluista rajoista. Albumi alkaa Godowskyn upean sovituksen Bachin Sonaatille soolo viululle BWV1001. Sonaatin vastapainoksi albumi päättyy soolosonaatin BWV1003 rauhalliseen Andanteen. Vuonna 1929 Godowsky sävelsi oman Preludin ja fuugan teemaan B-A-C-H vasemmalle kädelle tarkoitettujen teosten sarjan osana: vaikuttava osoitus teknisestä ja sävellyksellisestä taitavuudesta. ”Kuvitelkaa oikea kolmiäänisen fuuga”, hän kirjoitti ystävilleen, ”inversiot, supistukset, pedaalipisteet ja kaikenlaiset keinot B-A-C-H-teemalla yhdelle kädelle!” Fuuga itsessään on kuitenkin kaukana karusta, pikemminkin iloisella mielialalla. Se on yhtä lailla iloinen juhla pianolle ja sen mahdollisuuksille kuin muutkin tämän levyn teokset. Godowsky perusti ensimmäisen Symfonisen metamorfoosinsa Johann Straussin teemoihin, valssiin Kunstlerleben. Tämä kappale kilpailee kontrapunktisen parafraasinsa kanssa Weberin Tanskutsusta (omistettu jopa Busonille) siitä, ovatko ne ehkä monimutkaisimmat tanssiteemoihin koskaan kirjoitetut pianokappaleet. Kuten Delucchin aiemmilla Godowsky-albumeilla, jotka kaikki saivat innostuneen kriitikkojen vastaanoton, hän on päättänyt äänittää nämä teokset Godowskyn omalta ajalta peräisin olevalla pianolla. Se antaa hänen soitolleen sekä lämpimiä sävyjä että aikakauden tunnelmaa. Hän valitsi vuoden 1879 Steinway-pianon, jolla on lämmin ja runollinen ääni. Se sopii hyvin herättämään fin-de-siècle-Wienin tunnelmaa ja avaamaan pianogeniuksen monimutkaisen polyfonian. Delucchi kirjoittaa myös itse levyn tiiviin ja asiantuntevan vihkosessayn näiden teosten historiasta ja taustasta.