Lord RAJA - Amadeus (LP)

Fakta Mitä unelma kuulostaa? Onko se kuultava itseluottamuksen piristys, väkevä annos kofeiinia suoraan tanssivien jalkojen verenkiertoon, sininen väri, joka on niin ylitsevuotavan sähköinen, että sen kenttä ulottuu niin pitkälle kuin silmä näkee? Amadeuksella, New Yorkin Lord Rajan tuoreimmalla Ghostly-julkaisulla, muotoaan vaihtava tuottaja vastaa omaan kysymykseensä viekkaalla, lapsenomaisella puhtaudella, jota ei ole tunnettu sen jälkeen, kun hän kuusivuotiaana alkoi säätää Fruity Loopsia. Musiikin tekemisen keinot ovat kuitenkin kypsyneet siitä lähtien. Amadeuksella hän käyttää rumpukoneiden arsenaalia sekä syntetisaattoreita ja Allen & Heath -analogimikseriä, joka on ajettu läpi lisäkrunssin vuoksi. RAJA kuvaa tietoista paluuta nuorekkaaseen kokeiluun ja välittömyyteen, joka avaa tien ”näkymään lapsuuteensa”. Tuottajan pitkäaikaiset fanit ovat ehkä tottuneet tuotantoihin, jotka liittyvät suoremmin hip-hopiin ja leftfield-biitteihin, mutta hänen ylpeytensä ei ole kadonnut, vaikka muoto on selvästi tanssittavampi. Julkaisua reunustavat innokas ja luonnollisesti yhteistyössä tehty kappale AceMo:n kanssa – toisen New Yorkilaisen, jota RAJA pitää lempituottajanaan – sekä bonusraita ”Fox Den”, kahdeksan minuutin kosminen vaellus, joka julkaistiin viime vuonna Adult Swimin singlesarjan osana. Erityisen huomionarvoisella ”O.K:lla” hänen tyypillinen perkussiivinen sekoituksensa yhdistyy laulupätkiin ja elektroniseen pomppuun, jota ei voi vastustaa edes kaikkein humoristisin klubikävijä. ”Black Coffee”, toinen kohokohta, sisältää syntetisaattorilinjoja, jotka ovat niin tummasti happamia, että niihin pitäisi liittyä myrkkyvaroitus. RAJA kuvaa raidan nimeä kirjaimelliseksi tulkinnaksi: se on äänimaailma, joka pelästyttää ensitreffien hermostuneisuuden ja kutsuu viileään rohkeuteen. Amadeus taas on hänen mukaansa hauska nyökkäys musiikillisen perintönsä monimutkaiselle rikkaudelle. Hän sanoo: ”Mielestäni on hauskaa kääntää ympäri ajatus länsimaisesta imperialismista ja siitä, miten se levisi. On leikkisää intialaiselta mieheltä kutsua itseään Amadeukseksi, kun tietää, kuinka paljon säveltäjät lainasivat itämaisesta klassisesta vaikutteista.” Nyt julkaisu ilmestyy vinyylinä ensimmäistä kertaa yhteistyössä detroitilaisen YHS Recordsin kanssa. Alkuperäinen kahdeksan raidan EP on ex