Marilyn Manson - Smell Like Children

Fakta Vuosi Portrait of an American Family -albumin jälkeen Marilyn Manson julkaisi väliaikaisen EP:n Smells Like Children. Jos täyspitkä esikoisalbumi näytti luonteen ja keksinnällisyyden kipinöitä teollisen metallin sakan alla, Smells Like Children on taitavasti rakennettu kauhunäytelmä, täynnä vulgaarisuutta, rumuutta, goth-friikkejä ja sirkusmaisia pelotteita. Manson valitsi viisaasti vahvistaa sarjakuvamaista persoonaansa tällä EP:llä. Suurin osa levystä on omistettu puhutuille sanoille ja samplelle, ja kaikki on suunniteltu koettelemaan keskilännen Amerikan suuttumuksen rajoja. Äänikollaasien välissä kuuluu yksi uusi kappale, Portrait-kappaleiden uudelleennimettyjä remixejä – ”Kiddie Grinder”, ”Everlasting Cocksucker”, ”Dance of the Dope Hats”, ”White Trash” – sekä kolme coveria (”Sweet Dreams”, ”I Put a Spell on You”, ”Rock 'n' Roll Nigger”), jotka kaikki saavat tunnusomaisen kammottavan uudistuksen. Musiikillisesti se ei ehkä ole kovin paljon – se on goth-metalli-teollista, yhtä hyvää kuin ”Dope Hat”-, ”Lunch Box”- ja ”Cake and Sodomy” -trilogia, joka erotti esikoisalbumin muista – mutta äänellisenä veistoksena, objet d'art -teoksena, se on tehokas ja pahasti kiehtova. Juuri sitä Brian Warnerin oli tehtävä vakiinnuttaakseen Marilyn Mansonin Amerikan hirviöksi 90-luvun lopulle. [Se myös vahvisti hänen myyttiään faneille. Smells Like Children julkaistiin alun perin promona, mukana luvattomia Willy Wonka & the Chocolate Factory -samploja ja muita hyväksymättömiä äänenpätkiä. Se vedettiin pois, sensuroitiin ja muokattiin uudelleen (”Abuse, Pt. 1” ja ”Abuse, Pt. 2” poistettiin EP:ltä), ennen kuin se julkaistiin virallisesti lokakuussa 1995, ja alkuperäisistä promokappaleista tuli arvokkaita keräilyesineitä ja Mansonin katalogin eniten piraattikopioitua tuotetta.