Marvin Gaye - Alive In America (LP, Värivinyyli, Limited Edition)

Fakta Kun Gaye allekirjoitti Tamlan kanssa, hän tavoitteli uraa jazz- ja standardimusiikin esittäjänä, eikä hänellä ollut halua tulla R&B-artistiksi. Ennen ensimmäisen singlensä julkaisua Gaye alkoi kirjoittaa sukunimensä lisäämällä siihen e-kirjaimen, samoin kuin Sam Cooke oli tehnyt. Kirjailija David Ritz kirjoitti, että Gaye teki näin vaientaakseen huhut seksuaalisuudestaan ja etäännyttääkseen itsensä isästään. Marvin auttoi muovaamaan Motownin soundia 1960-luvulla, ensin studiomuusikkona talossa ja myöhemmin sooloartistina useiden menestyksien kautta, mikä ansaitsi hänelle lempinimet ”Prince of Motown” ja ”Prince of Soul”. Vuonna 1962 Gaye menestyi The Marvelettesin kappaleen ”Beechwood 4-5789” yhteiskirjoittajana, ja hän soitti kappaleessa myös rumpuja. Hänen ensimmäinen soolomenestyksensä, ”Stubborn Kind of Fellow”, julkaistiin myöhemmin samana syyskuuna, ja se nousi R&B-listalla sijalle 8 ja Billboard Hot 100 -listalla sijalle 46. Gaye pääsi ensimmäisen kerran popin top 40 -listalle tanssikappaleella ”Hitch Hike”, joka nousi Hot 100 -listalla sijalle 30. ”Pride and Joy” oli Gayen ensimmäinen top 10 -single sen julkaisun jälkeen vuonna 1963. Kolme singleä ja kappaletta vuoden 1962 äänityksistä sisällytettiin Gayen toiselle albumille, That Stubborn Kinda Fellow, joka julkaistiin Tamlalla tammikuussa 1963. Lokakuusta 1962 alkaen Gaye esiintyi osana Motortown Revuetta, sarjaa konserttikiertueita, jotka keskittyivät Yhdysvaltojen pohjois- ja kaakkoisrannikolle osana Chitlin’ Circuitia, sarjaa rockkeikkoja paikoissa, jotka toivottivat tervetulleiksi pääosin mustia muusikoita. Gayen esiintymisestä Apollo Theaterissa kuvattiin elokuvaa kesäkuussa 1963. Myöhemmin samana lokakuussa Tamla julkaisi live-albumin Marvin Gaye Recorded Live on Stage. ”Can I Get a Witness” oli yksi Gayen varhaisista kansainvälisistä menestyksistä. Vuonna 1964 Gaye äänitti menestyksekkään duettoalbumin laulaja Mary Wellsin kanssa nimeltä Together, joka nousi popalbumilistalla sijalle 42. Albumin kaksipuolinen single, johon kuuluivat ”Once Upon a Time” ja ”What’s the Matter With You Baby”, nousi kummatkin top 20 -listalle. Gayen seuraava soolomenestys, ”How Sweet It Is (To Be Loved By You)”, jonka Holland-Dozier-Holland kirjoitti hänelle, nousi Hot 100 -listalla sijalle 6 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa top 50 -listalle. Gaye alkoi saada näkyvyyttä myös televisiossa tähän aikaan, esimerkiksi ohjelmissa kuten American Bandstand. Myös vuonna 1964 hän esiintyi konserttielokuvassa The T.A.M.I. Show. Gayella oli vuonna 1965 kaksi R&B-listan ykkössingleä, Miraclesin säveltämät ”I’ll Be Doggone” ja ”Ain’t That Peculiar”. Molemmista kappaleista tuli miljoonamyyjiä. Tämän jälkeen Gaye palasi jazzvaikutteisiin balladeihin tribuuttialbumilla hiljattain kuolleelle Nat ”King” Colelle. Äänitettyään ”It Takes Two” Kim Westonin kanssa Gaye alkoi työskennellä Tammi Terrellin kanssa sarjassa duettoja, joista useimmat olivat Ashford & Simpsonin säveltämiä, mukaan lukien ”Ain’t No Mountain High Enough”, ”Your Precious Love”, ”Ain’t Nothing Like the Real Thing” ja ”You’re All I Need to Get By”. Lokakuussa 1967 Terrell romahti Gayen syliin esiintymisen aikana Farmvillessä Virginiassa. Terrell kuljetettiin pian Farmvillen Southside Community Hospitaliin, jossa lääkärit löysivät hänen aivoistaan pahanlaatuisen kasvaimen. Gayen Motown-kappaleisiin kuuluvat ”Ain’t That Peculiar”, ”How Sweet It Is (To Be Loved by You)” ja ”I Heard It Through the Grapevine”. Hän äänitti myös duetot Mary Wellsin, Kim Westonin, Tammi Terrellin ja Diana Rossin kanssa. 1970-luvulla Gaye äänitti albumit What’s Going On (1971) ja Let’s Get It On (1973) ja hänestä tuli yksi ensimmäisistä Motown-artisteista, jotka irtautuivat tuotantoyhtiön ohjauksesta. Hänen myöhemmät äänitteensä vaikuttivat useisiin R&B-alalajeihin, kuten quiet stormiin ja neo soulin. ”Sexual Healing”, joka julkaistiin vuonna 1982 albumilla Midnight Love, toi hänelle ensimmäiset kaksi Grammy-palkintoaan. Gayen viimeinen televisioesiintyminen oli Motown 25: Yesterday, Today, Forever -ohjelmassa ja Soul Trainissa. Tämä konserttitallenne tehtiin useita kuukausia ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa. Rajoitettu painos: 50 marmoroitua värillistä vinyylialbumia.