Marvin Gaye - Alive in America (2LP, Värivinyyli, Remasteroitu, Limited Edition, Kulta)

Fakta Kun Gaye allekirjoitti sopimuksen Tamlan kanssa, hän tavoitteli uraa jazz- ja standardikappaleiden esittäjänä, eikä hänellä ollut halua tulla R&B-artistiksi. Ennen ensimmäisen singlensä julkaisua Gaye alkoi kirjoittaa sukunimensä lisäkirjaimella "e", samoin kuin Sam Cooke. Kirjailija David Ritz kirjoitti, että Gaye teki näin vaientaakseen huhut seksuaalisuudestaan ja etääntyäkseen isästään. Marvin auttoi muovaamaan Motownin soundia 1960-luvulla ensin talon sessiomuusikkona ja myöhemmin soolo-artistina, jonka menestykset tulivat peräkkäin. Hänelle annettiin lempinimet "Prince of Motown" ja "Prince of Soul".Vuonna 1962 Gaye menestyi The Marvelettesin kappaleen "Beechwood 4-5789" yhteiskirjoittajana, jolla hän soitti myös rumpuja. Hänen ensimmäinen soolomenestyksensä, "Stubborn Kind of Fellow", julkaistiin myöhemmin samana syyskuuna. Se nousi R&B-listan sijalle 8 ja Billboard Hot 100 -listan sijalle 46. Gaye pääsi ensimmäisen kerran popin top 40 -listalle tanssikappaleella "Hitch Hike", joka nousi Hot 100 -listan sijalle 30. "Pride and Joy" oli Gayen ensimmäinen top 10 -single julkaisun jälkeen vuonna 1963.Kolme singleä ja kappaletta vuoden 1962 sessioista sisältyivät Gayen toiselle albumille That Stubborn Kinda Fellow, joka julkaistiin Tamlalla tammikuussa 1963. Lokakuusta 1962 alkaen Gaye esiintyi Motortown Revuen osana, joka oli sarja konserttikiertueita Yhdysvaltojen pohjois- ja kaakkoisrannikolla. Kiertueiden pääesiintyjänä oli Chitlin' Circuit -sarjan osana rockkeikkoja paikoissa, jotka ottivat vastaan pääosin mustia muusikoita. Gayen esiintymisestä Apollo Theaterissa kuvattiin elokuva kesäkuussa 1963. Myöhemmin samana lokakuussa Tamla julkaisi live-albumin Marvin Gaye Recorded Live on Stage. "Can I Get a Witness" oli yksi Gayen varhaisista kansainvälisistä menestyksistä.Vuonna 1964 Gaye äänitti menestyksekkään duetto-albumin laulaja Mary Wellsin kanssa nimeltään Together, joka nousi popalbumilistalla sijalle 42. Albumin kaksipuolinen single, jolla olivat "Once Upon a Time" ja "What's the Matter With You Baby", nousi kummatkin top 20 -listalle. Gayen seuraava soolomenestys, "How Sweet It Is (To Be Loved By You)", jonka Holland-Dozier-Holland kirjoitti hänelle, nousi Hot 100 -listan sijalle 6 ja Britanniassa top 50 -listalle. Gaye alkoi saada televisionäkyvyyttä tänä aikana esimerkiksi ohjelmassa American Bandstand. Myös vuonna 1964 hän esiintyi konserttielokuvassa The T.A.M.I. Show. Gayella oli vuonna 1965 kaksi R&B-listaykkössinglea, Miraclesin säveltämät "I'll Be Doggone" ja "Ain't That Peculiar". Molemmat kappaleet myivät miljoona kappaletta. Tämän jälkeen Gaye palasi jazzpohjaisiin balladeihin tribuuttialbumilla äskettäin kuolleelle Nat "King" Colelle.Äänitettyään "It Takes Two" Kim Westonin kanssa Gaye alkoi työstää sarjaa duetteja Tammi Terrellin kanssa, joista suurin osa oli Ashford & Simpsonin säveltämiä, mukaan lukien "Ain't No Mountain High Enough", "Your Precious Love", "Ain't Nothing Like the Real Thing" ja "You're All I Need to Get By".Lokakuussa 1967 Terrell romahti Gayen syliin esiintymisen aikana Farmvillessä Virginiassa. Terrell vietiin pian Farmvillen Southside Community Hospitaliin, jossa lääkärit löysivät hänen aivoistaan pahanlaatuisen kasvaimen.Gayen Motown-kappaleisiin kuuluvat "Ain't That Peculiar", "How Sweet It Is (To Be Loved by You)" ja "I Heard It Through the Grapevine". Hän äänitti duetteja myös Mary Wellsin, Kim Westonin, Tammi Terrellin ja Diana Rossin kanssa. 1970-luvulla Gaye äänitti albumit What's Going On (1971) ja Let's Get It On (1973) ja hänestä tuli yksi ensimmäisistä Motownin artisteista, joka irtautui tuotantoyhtiön ohjauksesta. Hänen myöhemmät äänitteensä vaikuttivat useisiin R&B-alalajeihin, kuten quiet stormiin ja neo soulin. "Sexual Healing", joka julkaistiin vuonna 1982 albumilla Midnight Love, toi hänelle ensimmäiset kaksi Grammy-palkintoa. Gayen viimeiset televisioesiintymiset olivat vuoden 1983 NBA All-Star -ottelussa, jossa hän lauloi "The Star-Spangled Banner" -kappaleen, sekä ohjelmissa Motown 25: Yesterday, Today, Forever ja Soul Train. Tämä konserttitallenne tehtiin useita kuukausia ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa.