Mestrovic / Zagreb Philharmonic Orchestra - 3 Rhapsodies for Piano & Orchestra (CD)

Fakta On houkuttelevaa verrata Matej Meštrovićin sävellystyyliä hänen suuriin edeltäjiinsä myöhäisromantiikan perinteessä. Kroatialaisen säveltäjän tyyli ja tekniikat sopisivat nimittäin hyvin Rahmaninovin konsertoihin, Tšaikovskin teoksiin tai Prokofjevin uusklassismiin. Albumin ensimmäisen teoksen nimi, ”Danube Rhapsody”, herättää luonnollisesti mielleyhtymiä Smetanan samaan tapaan jokiaiheiseen ”Vltavaan”. Lisäksi Meštrović on kuten useimmat suurista musiikillisista esi-isistään taitava virtuoosipianisti, joten on helppo ymmärtää, miksi ”3 Rhapsodies” saa innostunutta vastaanottoa. Taitava säveltäjä kuten Meštrović ei tietenkään rajoitu pelkkään jäljittelyyn. Perinteestä nousee jatkuvasti esiin omaperäinen ääni. Osittain tämä syntyy Meštrovićin fiksusta instrumentoinnista: ”Danube Rhapsodyn” sävellys sisältää muun muassa cimbalomin ja tamburitzan (kroatialaisen pitkäkaulaisen lautan), mikä kertoo kuulijalle heti, että hän kuulee Balkania eikä Venäjää tai Tšekkiä. Samoin ”Chinese Rhapsody” käyttää perinteisiä kiinalaisia soittimia, kuten pipaa, erhua ja zhengiä, ja asettaa ne upeasti vastakkain Zagreb Philharmonic Orchestran tremolojousten kanssa. Yhdysvaltain itärannikon kotoisin olevat kuulijat palaavat kotiin Meštrovićin ”New England Rhapsodyn” myötä. Sävellys on aluksi yhtä lohdullinen ja sentimentaalisen lämmin kuin 1940-luvun elokuvan transatlanttinen aksentti. Se on kuitenkin harhaanjohtava lepohetki: viimeinen osa, johon on sekoitettu jazzahtavia rytmiaineksia ja Meštrovićin uudelleen esiin nouseva kroatialainen ääni, vie kuulijan takaisin albumin alun riemukkaaseen paloon. Toisin kuin heikommat sävellykset saattaisivat, teos ei hiipuu, vaan päättyy pamahtaen. Asiasta ei pääse mihinkään: ”3 Rhapsodies” on voitto. On hyvin todennäköistä, että tulevat sukupolvet nimeävät ensimmäisenä mieleen tulevan kuuluisan kroatialaisen säveltäjän ja huudahtavat vakuuttuneina: ”Tietysti Meštrović!”