Michael Finnissy - Piano Works

Fakta Métier esittelee merkittävän 4-levyisen boksin pianisti Ian Pacelta, vakuuttavina esityksinä säveltäjä Michael Finnissyn musiikista (s. 1946). Finnissyä pidetään laajalti yhtenä Britannian tärkeimmistä elävistä säveltäjistä. Pace, yksi Finnissyn teosten johtavista tulkitsijoista, esittelee albumin, jonka keskiössä on Finnissyn laaja pianosarja The Verdi Transcriptions. Mukana on myös ikoninen English Country-Tunes toisena täydellisenä levytyksenä säveltäjän omien jälkeen sekä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun musiikista inspiroituneita teoksia. Tuloksena on laaja kuva Finnissyn runsaasta pianomusiikista romanttisen estetiikan valossa. Albumi julkaistaan Métier-levy-yhtiön Michael Finnissyn 80-vuotispäivän juhlintaa varten vuonna 2026. Finnissyn nelikirjainen Verdi Transcriptions -sarja tulkitsee Verdin oopperat uudelleen nykyajan näkökulmasta. Finnissy itse kirjoittaa levytyksen vihkosessa: ”Äänen kirjoittaminen nuotteihin (notaatio) edellyttää merkittäviä valintoja. Valinnat voivat värittää tuon äänen jatkuvaa tutkimista ’sävellyksenä’.” Näiden valintojen tuloksena syntyy mahtava, myöhäisromanttinen eepos. Finnissyn English Country-Tunes on pitkään katsottu yhdeksi hänen tunnusomaisimmista ja teknisesti vaativimmista sarjoista. Sävellystapa on samankaltainen kuin The Verdi Transcriptions -teoksessa, mutta tässä lähdemateriaalina on englantilainen kansanmusiikki. Teos on kirjoitettu Elisabet II:n hopeajuhlan kunniaksi, ja sen voi nähdä myös kommenttina tuon ajan brittiläiseen isänmaallisuuteen. Ian Pacen tulkinnat heijastavat vuosikymmenien työtä: hän esitti English Country-Tunesin ensimmäisen kerran 1990-luvulla ja on soittanut Finnissyn koko pianotuotannon sarjoina (1996 ja 2016). Levytyksen laajassa vihkosessa on sekä Pacen että Finnissyn kirjoittamat tekstit, jotka tarjoavat harvinaisen näkymän näiden vaativien teosten säveltämisen ideoihin ja esitysvalintoihin. Pacen levytyksessä Finnissyn toisesta suuresta pianosarjasta, The History of Photography in Sound (MSV 77501), BBC Music kehui: ”Pacen läheinen tuntemus koko Historiasta näkyy vakuuttavassa esityksessä... tämä on loistava saavutus sekä säveltäjälle että esittäjälle”, ja Gramophone ylisti Pacea ”Finnissyn David Baileyksi, jokainen nuotti täydellisesti sävytettynä, rakenteet läpikuultavina ja terävästi valaistuina, määritellen aikamme äänikuvat.” Vertaansa vailla oleva virtuoosi, jota kutsuttiin harpun Paganiniksi, Félix Godefroid oli myös säveltäjä ja opettaja. Tämä Sophie Hallynckin esittämä levytys tuo esiin säveltäjän virtuoosisen tason etydit. Omaan ja ammattilaisten käyttöön tarkoitetut etydit kuuluvat sekä ”absoluuttiseen musiikkiin” – kuten ansaitusti kuuluisaan Étude in B-Flat Minor, Op. 193 -teokseen – että kuvailevaan tai tunteelliseen karakterikappaleeseen. Nämä musiikilliset miniatyyrit ovat täynnä musikaalisuutta hienostuneessa tyylissä, mutta ne ilmaisevat ennen kaikkea pedagogisen ohjelman. Godefroid suunnitteli etydinsä todelliseksi koulutukseksi harpisteille. Jokainen tekninen ongelma muuttuu musiikillisen ilmaisun välineeksi, ja tämä lähestymistapa antaa etyideille poikkeuksellisen rikkauden ja merkityksen. Usein pohjana on jokin niistä melodioista, joihin Godefroid oli erityisen taitava, ja jokaista erottaa vahvasti leimautunut ilmaisullinen luonne naurusta kyyneliin, sekä rakenne, rytmi, uudenlaiset soinnit ja harmoniset yllätykset, joista ei puutu rohkeutta. Sophie Hallynck on selvinnyt kunkin etydin teknisistä haasteista säilyttäen samalla aikakauden hengen, pyrkien hienovaraiseen tasapainoon virtuositeetin ja ilmaisun välillä. Hänen keskeinen tavoitteensa on aina ollut tuoda tekniikka eloon musiikin kautta, ilman että se peittää alleen sen tunteen, joka siitä säteilee. Šostakovitš sävelsi elokuvamusiikkia koko elämänsä ajan, teini-iästä, jolloin hän säesti mykkäelokuvia pianistina Leningradissa, aina 1970-luvun alkuun asti. New Babylon herätti poliittisen ja taiteellisen myrskyn julkaisussaan vuonna 1929, mutta se on edelleen yksi Šostakovitšin parhaista elokuvasävellyksistä, ja se esitetään tässä kokonaisena ja leikkaamattomana. Suositut The Gadfly ja Hamlet kuullaan täydellisten partituurien ensilevytyksinä. Mukana on myös musiikki elokuviin Alone, The Girlfriends, Love and Hate ja The Fall of Berlin ensilevytyksinä, jotka ovat saaneet kansainvälistä kriitikoiden tunnustusta. ”Tämä New Complexity -liikkeen säveltäjä ihailee avant-jazzia. Hän pitää myös 1800-luvun klassikoista. Kun hän sovittaa Verdiä, hän tekee sen Cecil Taylorin hengessä. Finnissyn ”La Traviata” -potpourrin keskivaiheilla kuulet tiheitä ilotulituksia sekä hellyyttä, joka juontuu motiivista, jonka Verdi aikoinaan antoi Violettalle.” – Seth Colter Walls, NYT