Michael Harris - Ego Decimation Profile (CD)

Fakta Michael Harris on yksi kuunnelluimmista instrumentaalikitaristeista useiden soolojulkaisujen ansiosta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, ja myös nykyinen progemetalliyhtye Thought Chamber on tunnettu. Hänen vuonna 2006 Lion Musicilla julkaistu levynsä ”Orchestrate” sai kiitelleitä arvioita ympäri maailmaa. Miksi Michael sitten päätti julkaista uudelleen vuonna 1996 ilmestyneen teoksensa ”Ego Decimation Profile”? Ensinnäkin tämä julkaisu on remixattu, uudelleenmasteroitu ja uudelleen pakattu versio. Michael remixasi ja masteroi CD:n itse. Remixauksesta ja masteroinnista Michael sanoo: ”EDP ilmestyi alun perin 90-luvulla, jolloin kuivempi miksaus oli muodissa, joten yksi tavoitteistani oli saada kokonaisuuteen ilmavampi ääni, erityisesti soolokitaroihin ja rumpuihin. Halusin myös paremman rumpusoundin, pyöreämmän kokonaiskuvan ja hyödyntää stereokenttää enemmän esimerkiksi stereoviiveillä ja panoroinnilla.” Tyylillisesti ”EDP” yhdistää metallia, progea, funkia, groovea ja jazz-fuusiota, ja sitä pidetään Harrisin raskaimpana instrumentaalilevynä tähän mennessä, sillä metallivaikutus kulkee kaikkien kappaleiden läpi. Mukana on kuitenkin kolme Michaelin omaa suosikkia hitaampana: ”Grandscape”, ”Pawn to King IV” ja ”Terminus Epic”. Michaelin tärkein painopiste levyllä oli melodia ja sävellys. Vaikka musiikki on paikoin todella progressiivista, Harris yritti olla koskaan viemättä soolojaan tai rakenteitaan liian pitkälle koristeluun. Levy oli myös avoin kutsu muiden soittajien taidolle, ja tätä varten monet kappaleet sävellettiin tietoisesti osilla, joissa soittajat vuorottelivat. Michael kuvailee levyn tavoitetta näin: ”Tarkoituksena oli yhdistää rock, prog, jazz-fuusio, groove, funk ja uusklassinen musiikki, kaikki melodian ja runsaan kitaran kautta. Avauskappaletta ”Forewarning” lukuun ottamatta levyllä ei ole paljon koskettimia. Jokaisella instrumentaalilevylläni tavoitteenani on vahvat sävellykset, alkuperäiset ja mieleenpainuvat melodiat, eikä niin, että näytän vain, kuinka monta nuottia pystyn soittamaan kitaralla.” MICHAELIN KAPPALEKOHTAINEN ANALYYSI 01) Forewarning: ”Forewarning” oli sävellyksellinen käännekohta minulle. Kuvittelin sävelltäväni hyvin raskaan, progressiivisen ja orkestroidun kappaleen, ja siinä onnistuin tämän kappaleen kanssa. Pidän sitä ensimmäisenä ”minisinfoniananani”. Rob Stankiewicz soitti loistavan rumpuraidan, ja minä soitin kaikki muut soittimet. Tätä remixattua versiota varten nauhoitin uudelleen teräskielisen akustisen kitaran intron nailonkielisellä kitaralla. Tämä oli koko levyn ainoa osa, jonka nauhoitin uudelleen. 02) Vicious Uppercut: Raskas ja nopea, progressiivisin vivahtein varustettu ”Vicious” tuntui luontevalta jatkolta ”Forewarningille” ja asetti levyn sävyn. 03) Stratus-Fear: Tämän kappaleen teema on kertosäe, joka perustuu G#-E-riffiin, joka oli ollut minulla jo jonkin aikaa. Riffi kukoisti, kun keksin sen päälle melodian. Sitten kirjoitin progressiivisen keskiosan, jossa on triolitunnelma. 04) Julius Seizure: Jo ennen ”Defense Mechanizmsia” minulla oli visio metallin ja jazzin yhdistämisestä (isäni on jazzmuusikko), ja ”Julius” kuvasti todella hyvin sitä, mitä yritin saavuttaa. Halusin myös sisällyttää puhtaan jazz-osuuden raskaaseen kappaleeseen ja odotin kärsivällisesti oikeaa inspiraatiota siihen. Keith Carlock oli tässä huikea. Vaikka hän oli tuolloin melko tuntematon, olin rekrytoinut hänet hänen erinomaisen maineensa perusteella. Vaikka hän oli jo silloin upea, kukaan ei varmasti olisi voinut ennustaa, millaista menestystä hänen tulevaisuutensa toisi. Hän muutti lopulta New Yorkiin ja on sittemmin soittanut muun muassa John Scofieldin, Steely Danin ja Stingin kanssa. 05) Pawn to King IV: Kappale perustuu kontrapunktiseen ja klassisen tyyliseen melodiikkaan, joka on toteutettu kaikilla äänenvoimakkuuden crescendoilla. En ole tehnyt tämänkaltaista kappaletta ennen enkä sen jälkeen. Minulla oli demo talletettuna pitkän aikaa, joten hioin sitä hieman, ja siitä tuli levyn mukava dynaaminen kohta. 06) Grandscape: Tämä kuulosti hyvin elokuvamusiikkimaiselta. Melodiat, tunnelma ja soolokitaran sointi olivat minulle tärkeimpiä. Kappale on suhteellisen yksinkertainen, ja se on yksi levyn suosikeistani. 07) Hair On the E String: Nimi on parodia Bachin teoksesta ”Air On the G String”. Kappale ei kuitenkaan ole uusklassinen, vaan metallimainen, ja sen pääteema on lydisessä moodissa. Keskiosa on progressiivinen, ja Robin rummutus on loistavaa. 08) Freudian Trip: Olen pitänyt funkin soittamisesta vuosia, ja pidän ”Freudiania” metallifunk-kappaleena. Keith ja David viihtyivät tässä täysin, ja soittaminen oli yksinkertaisesti hauskaa. 09) Brainwarp: Levyn raskain kappale. Tiesin, että se sopisi täydellisesti Matt Thompsonille rummuissa. Keskisoolo alkaa yhdellä suosikkisoolokuvioistani, joka on myös mielettömin. 10) Terminus Epic: Ehdottomasti yksi levyn suosikeistani. Käytin siihen paljon aikaa sovittamiseen. Olin jo pitkään halunnut sävellä nopean soolon tai osuuden, joka koostuu kokonaan luonnollisista flageoletista. Tein sen tähän keskiosaan, eräänlaisena ”laulun sisällä olevana laulun”.